Kookosmaito - eettistä ja ekologista?

Meilläkin on innostuttu kokeilemaan eläinperäisten tuotteiden korvaamista kasviperäisillä. Osittain terveydellisistä syistä, osittain ekologisista ja eettisistä syistä, mutta myös ihan silkasta kokeilunhalusta ja uteliaisuudesta.

Kasvissyöjäksi tai vegaaniksi ryhtymiselle voi olla useita syitä, mutta monet perustelevat ruokavalionsa juuri näillä kahdella e:llä, eettisyydellä ja ekologisuudella. Intomielisimmät vegaanit eivät käytä hunajaa tai vastustavat leppäkerttujen orjuuttamista biologisessa tuholaistorjunnassa. Leppäkerttuja käytetään mm. kasvihuoneissa torjumassa kirvoja, eli syömässä niitä. Näiden vegaanien on hyvä muistaa, että heidänkään ruokavalionsa ei olisi mahdollinen ilman eläimiä: kasvien luonnollisen lisääntymisen perusta on hyönteisissä, jotka pölyttävät satoa tekevät kasvit. Onko se "orjuuttamista", sitä voi jokainen miettiä.

Minua on ruvennut askarruttamaan monien vegaanisten tuotteiden ekologisuus. Ainakin metallijätettä tulee säilykepurkkien muodossa paljon. Nyt meillä on kokeiltu montaa reseptiä joissa käytetään kookosmaitoa ja aina vähän arveluttaa. Onko se hyvä, paha vai hyvin paha.

Kookospalmuja kasvaa luonnonvaraisena trooppisilla alueilla. Hyötykasvina sitä viljellään Aasiassa ja Afrikassa. Kasvaakseen hyvin kookospalmu tarvitsee hyvän maan, paljon lämpöä ja kosteutta, myös korkean ilmankosteuden.

Kookospalmu saattaa elää jopa 100-vuotiaaksi. 

Vuosittain yksi palmu tuottaa 50-100 pähkinää.

Kookosvesi on kookospähkinän sisällä olevaa kirkasta nestettä. Kookosvesi on steriiliä, lähes rasvatonta ja sen isotoninen arvo on sama kuin veren.

Kookosmaito on sekoitus kookoksen hedelmälihaa ja kookosvettä.

Kookoskerma on kookosmaidon ja kookosöljyn seos. Kookoskermasta saa kookosmaidon vahvuista lisäämällä 3 osaa kermaa ja yhden osan vettä. Kookoksen hedelmäliha sisältää n. 33% kookosöljyä.

Kun ryhdyin selvittämään kookosmaidon ekologisuutta ja eettisyyttä törmäsin lauseeseen " ...osassa kookosviljelmiä käytetään epäeettisesti apinoita keräämään kookospähkinöitä palmuista". Toisaalta sitten: ... työmiehet olivat juuri viimeistelleet kookosten keräilyn puista, eli ne kerättiin ”metsästä” puhvelien avulla päätielle..." (ruohonjuuri.fi)

Apinoita käytetään ainakin mm. Sri Lankassa, Malesiassa ja Intiassa, myös muissa kookospähkinöitä tuottavissa maissa. Kuvalähde www.npr.com / Christophe Boisvieux/Corbis

Selvä. Koulutettujen, kesyjen apinoiden käyttäminen on siis epäeettistä, mutta puhveleiden käyttäminen vetoeläiminä ei ole? 

No, apinat ovat tietysti söpömpiä.

Kuten monien muidenkin maanviljelystuotteiden, myös kookospähkinöiden kasvattajat ovat taloudellisesti tiukilla. Säästääkseen kuluissa, monet ovat ryhtyneet käyttämään keräämisessä koulutettuja apinoita. Thaimaassa kerätyistä kookospähkinöistä 99% on apinoiden keräämiä, luku lienee suunnilleen sama myös muissa maissa.

No, mitä siellä kookosmetsässä sitten tapahtuu?

Koulutetut apinat irrottavat pähkinät palmuista ja heittävät ne maahan. Apinat ovat, ainakin koulutuksen alkuvaiheessa, kymmeniä metrejä pitkässä, flexin tapaisessa, liekanarussa. Ne opetetaan myös selvittämään liekanaru jos se menee sotkuun.

Aiemmin raskaimman työn, kookospähkinöiden keräämisen, ovat tehneet alipalkatut nuoret miehet. Työ ei ole ollut houkuttelevaa: huonon palkan lisäksi työ on hyvin vaarallista: pähkinät kerätään korkealta latvustosta, eikä turvavarusteita juuri käytetä. Nuoret miehet menevät nykyään mieluummin kouluun tai paremmin palkattuun työhön.

Täällä kattava artikkeli: Coconuts - uses, cultivation and monkeys

Apinatyövoiman vastustajat sanovat, että apinoita ei saisi orjuuttaa, niiden kuuluisi elää vapaana luonnossa. Niin kuuluisi elää kaikkien muidenkin eläinten. Hevoset, koirat, lehmät, siat, kanat, kissat ja kaikki muutkin eläimet ovat alkuperältään villieläimiä jotka ihminen on vanginnut, kesyttänyt ja kouluttanut, ja sittemmin myös jalostanut, omiin käyttötarpeisiinsa mm. vetojuhdiksi, avuksi pelastus- ja etsintätöihin, ravinnokseen - ja huvikseen.

Apinoita käyttävät kookosfarmarit sanovat kohtelevansa apinoita hyvin. Ne koulutetaan ilman voimakeinoja tai kipua, niitä kohdellaan työpäivän jälkeen kuin lemmikkejä. Koska koulutus vie pitkään, arvokkaan apulaisen levosta, ravinnosta ja terveydestä pidetään hyvää huolta.

Englanninkielisen artikkelin aiheesta voit käydä lukemassa täältä: ”Monkeys pick coconuts...” Jutusta löytyy myös video, jossa apina on työn touhussa.

Samaa sanovat tietysti myös esim. lihakarjan kasvattajat: ”kohtelemme eläimiä hyvin”. Hyvin kohteleminen on tietysti suhteellista ja me kaikki tiedämme, että jotkut ihmiset todellakin kohtelevat eläimiä hyvin, mutta tiedämme myös, että hevosia ja koiria ”koulutetaan” hakkaamalla ja kipua tuottamalla ja lihakarja joutuu monissa tapauksissa elämään elämänsä näkemättä aurinkoa. ”Broileritehtaisiin” en välitä tässä kohtaa edes puuttua...

Summa summarum: vesipuhveleiden käyttö apuna viljelyssä on ok, apinoiden ei?

Koska kookosöljyn ja kookosveden kysyntä on noussut voimakkaasti, myös kookospalmun viljelyalaa on laajennettu ja samalla tuhoutuu rannikkoalueiden mangrovemetsiä, jotka ovat eläimille välttämättömiä ekosysteemejä. Mangrovemetsät tarjoavat niille ravinnon ja suojan, kodin.

Kookospalmu heikentää kasvualustaansa, mutta ei ole ihan niin haitallinen kuin öljypalmu. Viljellyt kookospalmut vaativat lannoitusta ja niiden lannoittamiseen käytetään useimmiten kemiallisia lannotteita koska ne ovat halvempia kuin orgaaniset lannoitteet. Kookosöljytuotteiden jalostuksessa käytetään myös paljon kemikaleja, mm. heksaania, joka luokitellaan hermomyrkyksi. Lähde ecocult.com

Apinoiden, viljelymaan ja lannotteiden lisäksi kookosmaitoon liittyy vielä yksi ongelma: kookosmaito tuodaan meille maapallon toiselta puolelta ja kotiin se kannetaan usein metallisessa säilyketölkissä.Oxfordin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan lähellä tuotettu, pahvitölkkiin pakattu lehmänmaito on ilmastoystävällisempi vaihtoehto kuin kaukana kasvatettu, jalostettu, pakattu ja tänne kuljetettu ”maidon korvike”, olipa se sitten manteli-, soija-, riisi- tai kookosmaitoa. Jos haluaa korvata maidon ruokavaliossaan jollain muulla, 

kotimainen kauramaito on eettisin ja ekologisin valinta.

Mantelimaidosta vielä sananen: Yhden mantelin kasvattaminen vaatii jopa viisi litraa vettä. Suhteutettuna maitoon, 100 litralla vettä voidaan tuottaa desilitra maitoa.

Mantelimaidon voi valmistaa itse, silloin suositellaan käytettäväksi n. 25% manteleita ja 75% vettä, kaupan manteliJUOMISSA suhde on aivan eri, mantelin osuus litrassa mantelijuomaa on alle 3%.

Esim. Alpron makeuttamattonman mantelijuoman sisältö on tämä: vesi,MANTELI* (2,3%), merisuola, stabilointiaineet (johanneksenleipäpuujauhe, gellaanikumi), emulgointiaine (lesitiinit (auringonkukka)), luontainen aromi.

Muutamalla mantelilla höystetty litra vettä maksaa siis n. 2 €/l.

Mantelimaidon voi halutessaan tehdä myös itse: Mantelimaidon resepti

Itse tehty mantelimaito on huomattavasti edullisempaa ja ekologisempaa kuin kaupasta ostettu, varsinkin jos suhteuttaa mantelin määrän mantelijuoman mantelimäärään.

Mantelimaitoa meille ei enää osteta, ryhdyn rajoittamaan myös kookosmaidon ja -kerman käyttämistä vain sellaisiin ruokiin joihin se ihan oikeasti oikeasti alkuperäisen reseptin mukaan kuuluu.

Ruokaostosten teko ekologisesti ja ettisesti on vaikeaa, eikä aina voi tai kannata kaikkea murehtia, mutta hyvä näitäkin on välillä miettiä. Tietoa, varsinkin oikeaa ja puolueetonta, on vaikea löytää, mutta maalaisjärjelläkin pärjää aika hyvin:

Maapallon toiselta puolelta roudattu säilyketölkki, sisälsipä se mitä tahansa,

ei voi olla ainakaan ekologinen.

Kuvat pxhere.com, ellei toisin mainittu.