Kuinka vaikeaa voi sohvan ostaminen olla?

Kun muutimme tähän kotiin 1,5 vuotta sitten, muuttokuormassa oli vanha sohva. Olin sen aikoinani hankkinut kerrostalokaksioon. Melkein musta divaanisohva sopi sinne oikein hyvin ja täytti kaikki tarpeeni. Välillä sohva kävi lainassa pojalla ja tuli taas meidän uuteen kotiimme. Tuo uusi koti oli vanhassa puutalossa jossa oli korkeat huoneet, eikä se sinne oikein mittasuhteiltaan sopinut, mutta kelpasi.

Kun tultiin tähän uuteen kotiin, päätimme, että kunhan remontti valmistuu, katsotaan rauhassa minkälaisen sohvan olohuone kaipaa. Ostettiin sitten tällainen:

Kuukauden odottelun jälkeen sohva tuotiin kotiin.  Kun sohva oli paikallaan, olin kauhistunut. Liian pullea, liian vaalea. Liian iso. Liian korkea. Mutta pidin suuni kiinni, olinhan ollut sitä itse valitsemassa...

Sohavongelmasta lisää täällä: "Onx pakko olla sohva"

Sohvassa ei sinänsä ollut mitään vikaa. Kaunis, teräksenharmaa vakosametti oli vähän retro, mutta silti moderni, ja kivan pehmeä verhoilumateriaali. Siistit, huolitellut yksityiskohdat. Kaikin puolin kelpo sohva.

Mutta ei meille...

Sohva löysi onneksi uuden, hyvän kodin. Hankintahintaan nähden otettiin muutama satanen takkiin, mutta sellaista se on kun mieli muuttuu. Sohva lähti, mutta missä nyt katsellaan televisiota ja löhöillään? Kirpputorille...

Sohvan tilalle löytyi siisti runkopatja, jolle on käyttöä myöhemminkin. Eikä hintakaan päätä huimannut.

40 €

Koiralle tämä uusi järjestely kelpasi, toki meillekin, vaikka ei nyt niin hääviä ollutkaan. Aika kaukana oli todellisuus niistä hienoista päivävuoteista joita olin netissä katsellut. No, enpä tämän somistamiseenkaan juuri ajatuksia tai rahaa uhrannut. Ja kyllä siltä nyt televisiota pystyi katselemaan.

Täydellisen sohvan metsästäminen jatkui. Vepsäläiseltä löytyi tämä, mutta koska olimme saaneet juuri laskun sähköremontista, se ei valitettavasti mahtunut budjettiimme.

Adea Band, 2835 €

Tarpeeksi matala, tarpeeksi siro pienehköön, melko matalaan huoneeseen. Sellaiset 60-luvun mittasuhteet!

Tässä vaiheessa tuli taas puheeksi tietysti myös verhoilumateriaali. Kangassohvaa oli metsästetty koska mies oli aikoinaan lausunut maagiset sanat "nahka hiostaa". Tästä olin tehnyt sen lyhyen johtopäätöksen, että hän ei halua nahkasohvaa koska se hiostaa.

Loogista?

Olin nimittäin tykästynyt Ikean Landskrona -sohvaan. Heti siitä hetkestä kun näin sen Ikean mallistossa, eli aika kauan sitten. Landskrona putosi alunperin vaihtoehdoista siksi, että kankaisena sitä ei ollut mustana ja jossain Facebookin sisustusryhmässä törmäsin kommenttiin jossa sanottiin, että sen kangasverhoilu ei oikein meinaa koiraa kestää.

Sitten bongasin tämän... Johannes Spaltin Constanze. Finnish Design Shopissa sen hintalappu on hieman yli 17 000 €. Tässä vaiheessa mies sanoi että "olisihan se musta nahka aika jees". Ai mitä? "Niin. Tykkäisin kyllä mustasta nahkasohvasta". Ai jaa. Ja minä kun luulin että ei käy, kun hiostaa...

Ilmaise mielipiteesi selkeästi

Tässä vaiheessa Ikean musta, nahkainen Landskrona alkoi taas vaivata mieltä. Oli vielä yksi "mutta". Haluaisin josain vaiheessa olohuoneeseen musta Barcelona -tuolin ja aprikoin sitten, että kuinka nämä kaksi, verhoilultaan melko samanlaista, mutta kuitenkin erilaista, sopisivat samaan huoneeseen. Tulin siihen tulokseen että eivät sovi.

Sitten sain Meidän Talo -lehden ihan sattumalta käsiini ja näin tämän kuvan:

Tunnistin Landskronan välittömästi jo tästä takaa päin otetusta kuvasta. Ja Barcelona -tuoli samassa huoneessa...
Juttu: Meidän Talo 1/2020, teksti ja kuvat Heikki Rautio. www.meillakotona.fi

No jos kerran Mervi ja Pasi uskaltavat yhdistää Landskronan ja Barcelonan, niin miksen minäkin. Eikä meillä edes ole sitä Barcelonaa vielä...

Ikeaanhan sitä oli taas lähdettävä. "Hejpådig" -kortilla oli vähän pitoa ja loppusumma löytyi käteisenä. Sohvaostoksille siis. Mutta oltiinko tyytyväisiä hankintaan? Palataan siihen...

Uusi musta sohva ja valkoisen seinän kammo