Potager

"Klassinen ranskalainen keittiöpuutarha, potager, on ilo silmälle erilaisine kuvioineen, väreineen ja lehtimuotoineen. Potagerissa hyöty kohtaa kauneuden. Potageria ei

perusteta puutarhan syrjäiseen nurkkaan vaan parhaalle paraatipaikalle,

jossa sen kauneutta voi ihailla. 

Ranskan Aurinkokuningas, Ludvig XIV (1643–1715) antoi perustaa suurimman ja kauneimman potagerin Versailles’n puutarhaan. Sen maine levisi laajalle, ja se oli puheenaihe koko Euroopassa."

 Tekstilainaus Yle/Strömsö

 

En haaveillut omavaraistaloudesta tai koko talven perunoista omasta maasta.

Haaveilin yrttimaasta ja jatkuvasatoisista vihanneksista omalla pihalla.

En edes oikeastaan tiedä, oliko minulle tärkeämpää tehdä puutahaan kaunis ja kiva nurkkaus ja saada suunnitella ja toteuttaa pieni "talonrakennusprojekti vai hakea mansikoita, yrttejä ja salaattia omalta pihalta.

Perinteistä kasvimaata en halunnut, eivätkä kitkeminen tai kastelu inspiroi. Päädyin "koristekasvimaahan".

Aloitin projektin varhain keväällä. Kuten kuvasta näkyy, piha vietti aika

paljon alaspäin. Kasvulaatikoiden pitää kuitenkin olla suorassa (minun mielestäni),

joten lapiohommiinhan sitä jouduttiin. Tasaaminen ja pengertäminen olivat raskas,

mutta kannattava projekti lopputuloksen kannalta. 

En halunnut käyttää lavakauluksia koska ne olisivat rajoittaneet liikaa suunnittelua

ja tilankäyttöä: käytäviä olisi tullut liikaa. Rakensin kasvulaatikot autotallin takaa

löytyneistä pitkistä laudoista kakkoskakkosiin ruuvaamalla.

Poiskaivamani ruoho- ja multapaakut keräsin laatikoihin kasvualustaksi ja laatikoiden välit

mitoitin olemassaolevien betonilaattojen mittojen mukaan. 60 cm leveälle käytävälle mahtuu

myös kottikärryjen kanssa. Laatat halusin laatikoiden väliin, jotta sieltä ei tarvitsisi ajaa

nurmikkoa ja ilme olisi muutenkin siistimpi.

Yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin, kuinka perustin käytävät:

Tasoitin maan ja laattojen alle käytävälle tuli kierrätettyä messumattoa estämään

juurillaan leviävien rikkakasvien kasvaminen käytäville. Messumattoa laitoin reilulla

leveydellä niin, että se ulottui myös kasvulaatikon reunan alta multatilan puolelle.

Laudat öljysin myrkyttömällä, sävytetyllä, ulkokäyttöön tarkoitetulla öljyllä. Kuvassa

näkyvät myös yrttilaatikon ensimmäiset asukkaat ja katteena oleva edellisvuotinen

irti haravalla rapsuteltu nurmiheinä. Vielä oli niin varhainen kevät, että

näyttää maassa olevan vähän kuuraakin yön jäljiltä.

Käytävälaattojen asettelu oli haastavaa. Ensinnäkin pohjan tasoittaminen aivan tasaiseksi

käsipelillä oli mahdotonta, toisekseen laatat eivät tietenkään noudattaneet laatikoitten mittoja pitkillä käytävillä.  Avuksi otin soran ja kivet: laattojen alle soraa ja väleihin luonnonkiveä jatkeeksi.

Tällainen ratkaisu ei tietenkään kestä kovaa rasitusta, mutta kävelemisen ja kottikärryt kyllä.

Ilmojen lämmettyä potageriin muutti myös kesäkurpitsa. Kesäkurpitsaa varten olin rakentanut korkeamman laatikon jonka pohjalle laitoin ensin reilusti maatumatonta

puutarhajätettä, sitten hevonkakkaa ja päällimmäiseksi tavallista puutarhamultaa.

Puutarhamultaakaan en levittänyt koko laatikon alalle, vaan muotoilin heinästä reunat

suunnilleen ämpärin kokoiselle multatilalle. Yksivuotiset vihannekset eivät tarvitse

kovin syvää tai leveää multatilaa juuristolleen koska ne keskittyvät maanpäällisten osiensa

kasvattamiseen päin vastoin kuin esim. perennat ja pensaat.

Katteksi ei vielä tuohon aikaan vuodesta löytynyt tuoretta ruhosilppua, se olisi voinut olla

liian vahvaakin pienelle taimelle. Alkuun päästiin edellissyksyn lehdillä.

Laatoitus ei mennyt tasan myöskään kasvihuoneen seinustalla, mutta siihen muodostui

hyvä paikka pienelle perennaistutukselle. Kasvihuoneen ikkunan läpi näkyy nyt

hyvin lattia ja katetut istutusaltaat.

Ja sitten tämä... "Hullun hommaa" ajattelin kärrätessäni taas soraa ja kiviä milloin

ämpärillä koiralenkiltä tullessa, milloin kottikärryillä pitkin pyörätietä. Mutta

tulihan siitä nätti ja pieni pengerrys tässäkin kohtaa auttoi pitämään pinnat vaaterissa.

Istuskelupaikkoja on kiva laittaa puutarhaan ja kasvimaalle sinne, tänne.

Ne ovat katseenvangitsijoita, kiintopisteitä ja hyvä kontrasti kasveille. Pakko on kyllä myöntää,

että harvalla näistä istuskelupaikoista tuli oikeasti istuttua tai levättyä,

puuhaaminen oli mukavampaa!

Tuolit Ikeasta 10 €/kpl

Suuret kasvulavat ovat varsinkin alkukesästä aika tylsän näköisiä. Taimet ovat vielä pieniä,

eivätkä kaikki vihannekset edes kasva kovin korkeiksi tai näyttäviksi. Saadakseni  vähän

korkeuseroja ja näyttävyyttä potageriin, asettelin istutusalueiden keskelle käytöstä

poistetut kukkalaatikot. Tässä yhteen on päässyt kaunis, mutta epäkäytännöllinen

(ja vuotava) peltikastelukannu.

Toivoin joka vuosi syntymäpäiväkukaksi rungollista markettaa. Se toi

korkeutta ja volyymia muuten matalaan yrttipenkkiin.

Yrttipenkistä saa koristeellisen ja vaihtelevan näköisen valitsemalla esim.

timjamista ja salviasta kirjavalehtisiä variaatioita. Myös kasvimaalle tuli valittua vähän erikoisempia lajikkeita ja esim. tämän kyseisen vuoden  väriteemaksi olin valinnut violetin.

Kesäkukkiakin voi, ja kannattaa, istuttaa potageriin. Ne antavat väriä ja vaihtelua ja monilla, esim. samettikukilla, on myös arvoa tuhohyönteisten ja kasvitautien torjujina. Samettikukkaa saa onneksi

nykyään myös valkoisena, mutta en osaa sanoa, onko se yhtä tehokas kuin

ne värikkäämmät versiot (joilla on absoluuttinen ja ehdoton porttikielto minun pihaan).

Maissit ja hurmaava hajuherne toivat potageriin reilusti korkean elementin.

Myös köynnöspavut sopivat tarkoitukseen.

Ruohosilppukatteen ansiosta mehevä ja runsas sato lähes ilman kastelua,

lähes ilman kitkemistä. Kuvassa näkyykin väriteema myös hyvin!

Lepopaikka syreenin varjossa.

Uuden kodin pihassa on vasta tämä. Takana on pieni lavakaulus, johon istutin

valkosipulit. Laudat ja muut tarpeet odottavat jo uutta kesää ja uutta projektia.
Nyt kun olen katsellut näitä vahoja kuvia ja työvaiheita, muistan taas kuinka

kova homma kasvihuoneessa ja potagerissa oli. Niiden lisäksi rakensin myös

kokonaisen puutarhan niiden vuosien aikana, jotka tuossa talossa asuin.

Mutta senhän tietää, että puutarhahulluus on hulluutta mukavimmasta päästä

ja kun tekee rauhassa ja ajatuksella, aika kyllä palkitsee, eikä kaiken tarvitse

olla valmista ihan heti. Yhdellä valkosipulipenkilläkin on hyvä aloittaa.