Vuorenkilpeä - vai jotain hauskempaa?

Vuorenkilpi (Bergenia crassifolia) on ihan kelpo kasvi, jos haluaa voimakkaasti ja

sitkeästi leviävän, helppohoitoisen, vaatimattomiinkin olosuhteisiin sopeutuvan mehevälehtisen, vaaleanpunaisena kukkivan perennan. Minä en halua.

Jostain syystä en ole koskaan ihastunut vuorenkilpeen, mutta aina sitä on löytynyt niistä pihoista ja puutarhoista joissa olen ryhtynyt hääräämään. Kyllä vuorenkilvellä minunkin mielestäni on oikeus olemassaoloon: se sopii mainiosti rajamaan puutarhaa metsästä ja esim. peittämään ikävät kaivonrenkaat

ja muut epäesteettiset välttämättömyydet pihapiirissä.

Vuorenkilpi pärjää lähes missä valo- ja maaperäolosuhteissa tahansa, sitkeä sissi siis. Ja saa siitä tehtyä vaikka voimajuomaa, "Siperian teetä". Vuorenkilpi on superfoodia, joka sisältää runsaasti mm. antioksidantteja. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa käydä lukaisemassa lisää blogista Vaimomatskuu, Voimajuomaa vuorenkilvistä.

Vuorenkilpeä löytyi tästäkin pihasta, ihan paraatipaikalta. Kuvassa näkyvä ajoväylä on hyvin kapea, siitä mahtuu henkilöautolla juuri ja juuri. Pihatien toista puolta reunustaa luonnollisesti orapihlaja-aita.  Hieman ongelmallinen paikka siis: tuohon ei voi istuttaa mitään kovin suurta tai rehevää, mutta jotainhan siinä pitää olla, koska sisäänkäynti on talon ja pihan käyntikortti. Edellinen asukas on ratkaissut ongelman vuorenkilvellä ja se onkin sinänsä ihan kelpo ratkaisu. Minä halusin siihen kuitenkin jotain muuta...

Havut ovat ehdottomia suosikkejani puutarhassa: ne antavat istutusalueille ryhtiä ja ovat vihreitä ja näyttäviä ympäri vuoden. Oivallisia siis juuri esim. sisäänkäynnin läheisyyteen. Vaikka sisällä muuttokuorman purku oli vielä kesken ja kaikki muutenkin ihan rempallaan, syksyn alennusmyynneistä ostetuille kasveille piti ryhtyä tekemään paikkoja. Hätäpäissäni kaivoin pätkän vuorenkilpikasvustoa pois saadakseni tilaa näille laakakatajille. Voi olla, että niitä ei voi tuohon jättää, nehän kasvavat hurjan leveiksi, mutta jos saamme luvan toiselle pihaliittymälle ja autot ihan muualle kuin etupihalle, mahtuvat ne siinä olemaan.

Loppusyksystä otin vielä urakakseni kaivaa pois loputkin. Vuorenkilven juurakko on paksua, mutta suhteellisen haurasta ja lähellä maan pintaa. Lonkeroinen ja leviäväinen se kyllä on, aika näyttää olenko saanut kaikki pätkät kaivettua pois. Osa juurakoista lähti ystävättären mökille, juurikin metsänreunaan, ja osa joutui tunkiolle. Kolme kottikärryllistä tuli.

Pääsisäänkäynnin terassille paistaa aamuarinko. Toivon siitä tulevan meille aamukahvipaikan. Ainoa miinus on, että terassilta on myös hyvä näköala kadulle ja haaveissa on saada siehen yksityisyyttä rehevällä villiviinillä. Villiviiniä näkee lähes kaikkien tämän aikakauden talojen seinustoilla, myös naapurustossamme, mutta jostain syystä täällä ei sitä ollut. Ehkä ränsistynyt kasvusto on jossain vaiheessa vain poistettu kokonaan, mene ja tiedä, mutta nyt sitä tulee!

Juuret siis kompostiin, mutta hyvät, paksut ja mehevät lehdet säästin katteeksi paljaalle, siivotulle istutusalueelle. Ne estävät omalta osaltaan mahdollisten juurenpätkien uudelleen kasvuun lähtemisen eväämällä niiltä valon saanninn ja aikaa myöten ne maatuvat uudeksi, ravitsevaksi mullaksi. Ladoin lehdet tiiviisti limittäin villiviininin taimien juurelle ja peittämään paljaan mullan kokonaan. Multa ei ollut enää kovin hyvää, mutta koska paikka on paahteinen, siihen tulee lähinnä perennoja jotka pärjäävät kivikko-olosuhteissa, eivätkä

ne tarvitse niin kovin ravinteikasta kasvualustaa.

Vuorenkilven lehtien päälle laitoin vielä sanomalehteä ja pahvia. Ne maatuvat  hitaammin ja pitävät mahdolliset uudet vuorenkilven alut tehokkaammin poissa kuin pelkkä orgaaninen kate. Pahvi ja paperi estävät myös arvokkaan hakekatteen sekoittumisen multaan ja pidättävät kosteuttakin tehokaammin.

Siinä ne nyt ovat, pienet. Kesällä niille viritetään ritilä, jota vasten saavat ruveta rauhassa kasvamaan. Ritilä tuo myös näkösuojaa niiksi vuosiksi, kun villiviini ei siihen vielä kykene. Aikanaan näkymä kadulta pihaan onkin sitten jo ihan toista luokkaa ja me saamme istuskella terassilla aamutakeissamme ihan kaikessa rauhassa.

VINKIT:
Jos käytät pahvia tai sanomalehteä paljaan mullan suojana istutusalueille, anna

sen vettyä esim. kottikärryissä ennen paikoilleen laittoa:
pahvit ja lehdet pysyvät paremmin aloillaan, eivätkä imaise kosteutta

maasta itseensä.

Käytä sanomalehteä riittävän paksulti ja laita se huolellisesti myös

kasvien tyvelle.

Sanomalehtikatteen etu katekankaaseen verrattuna on mm. se, että

uusien kasvien istuttaminen ja vanhojen siirtely on helpompaa. Sanomalehteen

on helppo tehdä uusi aukko ja yhtä helppoa on vanhan aukon paikkaaminen.