Näistä tuoleista en ollut uskaltanut haaveillakaan

Minulla on ollut kaksi suloista tuolia pitkäaikaissijoituksessa. Ystävällä ei ollut niille tilaa tai käyttöä aikoinaan, niinpä tuolit muuttivat meille väliaikaisesti. Tämä väliaikaisuus on kestänyt nyt reilusti toistakymmentä vuotta ja koko ajan olen hiljaa mielessäni toivonut sen jatkuvan vielä ainakin toisen mokoman.

Kun näin tuolit ensi kerran, ihastuin niihin välittömästi. En ollut koskaan ennen nähnyt moisia, enkä ole samanlaisiin sen koommin törmännyt. Olen tietysti toivonut, että saisin niitä lisää, mutta pitänyt sitä niin epätodennäköisenä, että en ole vakavissani edes etsinyt.

Pari viikkoa sitten yhdessä sisustusryhmässä joku jakoi linkin Klaukkalassa sijaitsevan Elegantik Oy:n Facebook -sivulle. Menin uteliaisuuttani katselemaan kuvia, näytti mielenkiintoiselta. Sitten törmäsin tähän kuvaan:

Liioittelen aivan pienesti, jos sanon, että sydän melkein pysähtyi! Ei voi olla totta, siinä ne olivat... Laitoin Facebookin kautta viestiä ihan saman tien ja kysyin, saisinko pelkät tuolit, pöytää en tarvitse. Kalustot myydään tietysti mieluiten kokonaisuuksina, mutta tarjosin muutamaa kymppiä vaille koko kaluston hinnan, jos saisin ottaa pelkät tuolit. Pääsimme hinnasta sopimukseen ja tuolit luvattiin pitää varattuna seuraavaan maanantaihin asti. Viikonloppuna huomasin, että myymälä on auki myös sunnuntaisin joten päätimme miehen kanssa lähteä aurinkoisessa pakkassäässä pienelle maaseutukierrokselle ja hakea tuolit kotiin. 

Elegantikilla on myynnissä monenlaista ja monen ikäistä tavaraa, kannattaa poiketa jos Klaukkalassa päin kulkee. Kannattaa myös käydä katselemassa heidän Facebook-sivua. Sitä kautta saa nopeasti lisätietoa esim. hinnoista jne. 

Elegantik Oy Facebookissa

Jo olemassa olevien tuolien valmistaja ja ikä olivat olleet hämärän peitossa,

nyt selvisi valmistaja:

Lahden Puukalusto Oy perustettiin vuonna 1928 ja vuonna 1961 sen nimi muutettiin Oy Iskun Tehtaiksi. H. Hagmanin Huonekaluliike puolestaan toimi Porvoossa ja möi edullisia huonekaluja tavalliselle työväelle. 

Maanantaina menin suoraan töistä lähimpään rautakauppaan ostamaan hiomakoneen. On tullut hiekkapaperillakin jynssättyä aika montakin mööpeliä, mutta laitteelle tulee vielä paljon käyttöä ja arvelin että se on fiksu investointi. Päädyin tällaiseen versioon. Laitteesta on helppo ja kevyt pitää kiinni erilaissa työasennoissa ja ihan sähäkkäkin se on. Vielä keinokuitusiveltimiä, vanhaa tuttua Helmi -kalustemaalia, yksi tyräkki alepöydästä ja olin valmis koitokseen. Keinokuitisiveltimet ostin muuten pihiyttäni, mutta nyt sattuikin niin hyvin, että niitä kehoitetaan käyttämäänkin kyseisen kalustemaalin sivelyyn... Yleensä olen maalannut luonnonharjassiveltimillä, mutta täytyy sanoa, että näillä työ kävi kyllä jouhevammin ja jälki oli parempaa. 

Kauhea meteli, mutta nopeaa hommaa.

VINKKI:

Jos vanhassa maalipinnassa on valumia tai muita epätasaisuuksia, hio ne 

mahdollisimman hyvin pois. Uusi maali tuppaa kasautumaan niihin ja

tekemään pinnoista entistä epätasaisempia.

Hio (ja maalaa) myös kolhiintuneet kohdat erityisen huolellisesti. Samat

kohdat tulevat todennäköisimmin kolhiintumaan uudessakin kodissa.

Maalasin ensin jalat ja kaikki pienemmät pinnat, koska itselläni pinnaa on yleensä enemmän projektien alussa. Näitä pieniä, kapeita osia maalatessa kannattaa tarkistaa valumat aina jonkin ajan kuluttua maalaamisesta, koska geelimäisissä kalustemaaleissa valumat tulevat näkyviin pienenllä viiveellä. Optimaaliisnta olisi voida pitää maalattava tuoli esim. hyvin valaistulla pöydällä, jossa sen voisi kääntää tarvittaessa myös ylösalaisin. Minä jouduin tyytymään lattialla konttaamiseen ja kohtuullisen huonoon, toispuoleiseen valaistukseen, mutta kävi se nyt näinkin. Istuimet maalasin viimeiseksi aika reilusti ohennetulla maalilla. 

Tuolien kunnostaminen vei viisi arki-iltaa ja muutaman varhaisen aamun tunnin. Tavoistani poiketen noudatin suositeltuja kuivumisaikoja, muutenhan tuolit olisivat olleet valmiit vähän nopeammassakin aikataulussa.

Tässä ne valmiit tuolit nyt sitten ovat. Erityisesti vanhoja mööpeleitä entratessa sanonta "työ tekijänsä palkitsee" pitää paikkansa kahdessakin mielessä:

Vanhan tavaran kunnostaminen ja sen eliniän jatkaminen on sinänsä hieno juttu,

eikä uusia vastaavia aina ole edes saatavilla.

Joskus kunnostamiseen menee paljonkin aikaa ja rahaa, mutta nämä tuolit tulivat

ihan kohtuullisen hintaisiksi, n. 35 € / kpl kun en itselleni työpalkkaa laske.

Mustaa mattamaalia on puoli purkkia jäljellä, ehkä sille vielä käyttöä löytyy...