Ihana, kamala Ikea

Pääsin ensimmäisen kerran Ikeaan 1988. Asuin Hampurissa ja odotin poikaani. Oli siellä hienoa ja ihmeellistä. Silmät ymmyrkäisinä katselin valtavaa valikoimaa ja ihastuin Ikeaan ikihyviksi. Pienellä budjetillani en ihmeellisiä ostoksia tehnyt, mutta untuvatäkin ja pussilakanan ostin vauvalle ja itselleni teräksisen lävikön. Se on minulla vieläkin.

Hampurin Ikea sijaitsi kaupungin pohjoispuolella, ja siellä se on tietysti vieläkin. Hampuriin on rakennettu myös toinen Ikea Elbe-joen eteläpuolelle jonne kaupunki on alkanut muutenkin levitä. Ikeassa käyminen ei tuohon aikaan ollut synti ja häpeä, vaan harvinaista herkkua. Suomesta käsin lähin Ikea löytyi Tukholmasta ja voi sitä kateuden määrää, jos joku pääsi siellä käymään - ehkä jopa auton kanssa... Onnea oli jos sai edes Ikean kuvaston käsiinsä. Sitä sopi plärätä - ja haaveilla...

Tuosta ensimmäisestä vierailustani jäi kuitenkin ihastus Ikeaan. Kun Suomeen rakennettiin ensimmäinen Espooseen 1996, en omistanut autoa, eikä sisustamiseen ollut rahaa edes Ikean verran. Kaukanakin se tuntui olevan. Kuitenkin, pikkuhiljaa, tavalla tai toisella, vuosien varrella niitä Ikean tavaroita alkoi hiipiä kotiin.

Sanotaan, että Ikea on muuttanut kotien sisustuksia samanlaisiksi. Sanotaan myös, että se on innostanut suomalaiset sisustamaan. Ja toisaalta: kodit ovat usein näyttäneet melko samanlaisilta kaikkina vuosikymmeninä ja se on tietysti johtunut siitä, että valikoima on ollut paljon suppeampi markkinoilla ja kalusteiden käyttöikä on ollut pidempi: kun sohva tai ruokapöytä oli kerran hankittu, sen kanssa elettiin vuosikymmenet. Sama koski muitakin sisustuselementtejä, kiintokalusteita ja käyttötavaroista olipa sitten kyse kylpyhuoneen laatoituksesta, pesukoneesta, autosta tai ruohonleikkurista. Omaisuudesta pidettiin hyvää huolta, arvokkaita esineitä vaalittiin ja suojeltiin ja ne jätettiin perinnöksi seuraaville sukupolville.

Ikea ja muut sen vanavedessä seuranneet edulliset kalustemyymälät ovat tietysti mahdollistaneet myös "kertakäyttösisustamisen", mutta eihän niitä Ikean kalusteita tai tavaroita tarvitse vuoden välein kaatopaikalle kantaa!

Astiapuolella luotan Iittalaan. Vaikka Teeman lautaset ovat painavia ja vähän hankalia astianpesukoneessa, ne ovat meillä jokapäiväisessä käytössä. Shampanja juodaan Lehmannin kristallilaseista, mutta Svalka-viinilasit ovat ihan ehdottomat! Niistä menee kaikki: valkoviini, punaviini ja kuohari, eikä harmita, vaikka joku lasi joskus menisikin rikki. Lasin muotoilu on ajaton, pelkistetty ja tarkoituksenmukainen, se sopii kaikkiin kattauksiin.

Muumimukeja on kotiin tullut lähinnä lahjoina. Kuvassa olevan mukin sain pojaltani lahjaksi kun muutimme tähän uuteen kotiin. Kuvan tunnelman hän sanoi kuvastavan sitä tunnelmaa, jonka toivoo uuteen kotiimme: turvaa ja yhdessäoloa valossa, vaikka ulkona olisi pimeää ja myrskyisää. On toiminut.

Vielä en ole löytänut Ikean valkosipulipuristimen voittanutta: tukeva, helppo puhdistaa, mutta Hackmanin juustohöylä on se ainoa, oikea.

Keittiöstä löytyy paljon muutakin: leikkuulautoja, uunivuoka, servettejä, kulhoja... Kaikkea pientä.

Vaikka kuinka yritän löytää jostain muualta jotain kivaa ja budjettiin sopivaa, niin aika usein se löytyy - Ikeasta. Malm-lipasto. Täydellinen. No, kuulemma "hengenvaarallinen", mutta on se meillä pystyssä pysynyt. 

Hankin kolme työhuoneeseen piirustus- ja askarteluvälineille. Muutossa ne siirtyivät uuden kodin olohuoneeseen ja säilytin niissä edellisten lisäksi astioita kun keittiöön ei mahtunut. Samalla ne toimivat viherkasvien ym. pitopaikkana. Seuraavassa muutossa ne olivat taas olohuoneessa ja niissä säilyetttiin mm. varavuodevaatteita ja vaatteita. Nyt viimeisimmässä muutossa kaksi on palannut työhuoneeseen alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa ja yksi on vaatehuoneessa sukka- ja alusvaatelaatikostona. Kaverikseen lipastot saivat mitkäs muut kuin Bergshult/Granhult -yhdistelmän.

Malm-lipastot ovat sopeutuneet erilaisiin sisustuksiin ja eri huonekorkeuksiin. Veikkaan, että tämä oli niiden viimeinen muuttoreissu, sen verran ovat sokkelit ottaneet osumaa. Vielä rikkoutuneet kohdat on saatu soviteltua piiloon, mutta toivon, että niitä ei tarvitse enää koskaan muuttaakaan!

Alvine Strå-pussilakanat ovat olleet ihanimmat pussilakant, jotka olen omistanut. Olisi pitänyt ostaa useammat, niiden valmistus on lopetettu. Pehmeä, sileä, tiukkaan kudottu puuvilla on ollut ihana varsinkin kesäkuumalla. Lakanat ovat olleet nyt käytössä yli kymmenen vuotta, enkä saa niitä enää valkoisiksi, vaikka muuten ovat ehjät. Harkitsen värjäämistä, mutta pelkään, että lanka ei ota väriä ja ompeleet jäävät näkyviin.

Pidän myös Ikean valaisimista. Konstailemattomia, hauskoja, tyylikkäitä. Krusning-valaisin on ihan ehdoton lemppari, samoin Hektar-kattovalaisin., josta on myös seinälampettiversiot makuuhuoneen mustalla seinällä. 

Tosin nyt olen löytänyt uuden himoittavan: Evedal-kattolampun... 

Nyt remontin aikana on paljon välttämättömämpiä hankintoja, joten sen ostaminen jää siiheksi, kun muu rahanmeno vähän hellittää. Jaksan odottaa ja toivon, että se ei katoa valikoimasta sillä aikaa!



Vittsjö-sarja on kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellisen ihana.

Eli paljon on kaikenlaista Ikeasta (keittiössä ja olohuoneessakin, niistä joskus toiste) mutta on seassa mm. Askoa, Maskua, Vallilaa, toimistokalusteita ja oikein vanhaakin. Kai se on minun uskottava, että jos haen jotain yksinkertaista ja kohtuuhintaista, niin Ikeaan on mentävä. Pohdin toki eettisiä kysymyksiä, mutta niitä pitää, tai ainakin pitäisi, miettiä myös ihan kaiken muunkin ostamisessa. Vaikeaa on olla kuluttaja tänä päivänä. Omalta osaltani yritän kuitenkin hillitä niin, että mitä tahansa Ikeasta ostankin, se menee oikeasti käyttöön ja käytän sitä pitkään.

Yksi pelko on tietysti, että koti alkaa näyttää Ikean katalogilta, mutta toivottavasti nyt ihan niin ei pääse käymään...