Ensimmäinen heinäkuu

Kohta alkaa olla vuosi täynnä tässä talossa. Olemme viihtyneet.

Heinäkuu on "puutarhallisesti" ollut melko heikko. Aika on mennyt töissä ja sisäremontteja ihmetellessä. Kuun alku oli poikkeuksellisen kylmä ja nyt, kuun lopussa, on poikkeuksellisen kuumaa. Ei tuolla pihalla oikein jaksaisi muuta tehdäkään kuin kaataa kastelukannullisen vettä jollekin nuupahtamaisillaan olevalle silloin, tällöin.

Tällainen mielikuva minulla on heinäkuusta. Jo pienenä tyttönä ihailin tätä kuvaa Tove Janssonin Muumi-kirjassa "Kuinkas sitten kävikään". Kirja oli jo silloin aika vanha, äitini on saanut sen pikkutyttönä. Painos on vuodelta 1952, mutta kuvan tenho ei ole kadonnut minnekään.

"Muumimammailemaan" ei tänä kesänä ehdi, enkä kauheasti välitä punerukasta, mutta tontin perällä kasvaa vanha, valtava ja satoisa, oksiltaan jo jäkälöitynytkin punaherukkapensas, jonka annoimme jäädä paikalleen. Kelpaavatkohan marjat linnuille?

Mustaherukka puolestaan maistuisi, mutta tänä vuonna ei pensaassa montaa marjaa ole. Tämäkin marjapensas kuuluu tontin alkuperäisiin asukkeihin ja sen kasvutapa on lamoava. Tuet poistin keväällä koska pensaan alusta oli melkoisen rikkaruohttunut ja kaipasi perkausta ja katetta. Samalla poistin joitakin alimpia oksia. Lamoavat pensaat ovat kyllä kauniita, mutta nykyiset, pystympään kasvavat lajikkeet ovat ehkä satoisampia, ainakin helppohoitoisempia. Jos marjaa tulee ensi vuonna, niistä tehdään herkkua: mustaherukkahyytelöä...

Rungollinen 'Lepaan punainen' on meidän istuttama. Vanhat karviaspensaat olivat yhtä sykkyrää nokkosen, juolavehnän ja vuohenputken kanssa, ne kaivettiin kokonaan pois. Miestä vähän harmitti, muutama marja kesässä olisi kiva syödä suoraan puskasta. Häntä varten hankin tämän pikkupensaan, kyllä siitä muutaman kerran marjoja suuhun napsii.

Pihassa kasvava vanha kirsikkapuu teki viime vuonna valtavan sadon. Vaikka talokauppoja ei oltu vielä ehditty tehdä, saimme luvan kerätä kirsikat talteen. Äitini kävi niitä keräämässä ja jouluna juotiin heleän punaista, itse tehtyä kirskikkalikööriä. 

Yhtenä hellepäivänä sain aikaiseksi taivuttaa ja sitoa päärynäpuun oksat. Se olisi tietysti pitänyt tehdä jo aiemmin tänä kesänä, mielellään jo ennen juhannusta, mutta jäi. Katteena raukalla ei ole vielä muuta kuin aaltopahvia, mutta näyttää tuo silläkin pärjäävän...

Kaikkialla näkymät eivät ole ihan yhtä hienot... 

Pienessä lavakauluksessa viime syksynä istutetut valkosipulit ovat saaneet koiralta erityiskohtelua. Mutta kyllä sieltä muutama sipuli tuli! Vähän aikaisessa jouduin ne nostamaan, mutta varret näyttivät niin huonoilta, että parempi näin.

Tähän tulee potager. Kompostimullassa orvokit ovat jo aloittaneet, samoin huipputerveellinen villivihannes - nokkonen...

Valkokukkaista Hemerocallis 'Joan Senioria' odottelin, vaan tämä kaunokainen taitaa kuulua pihan alkuperäisin asukkeihin.

Lumikärhön sain vuosi sitten lahjaksi ystävättäreltäni, joka jakaa kanssani ihastuksen valkoisiin kukkiin. Tämä tarvitsisi kipeästi tuen. Valmiiksi sahatut palaset odottavat keskellä pihamaata ruuvaajaa...

Sellaista se on. Ehkä syksymmällä ehdin taas paneutua puutarhan perustamiseen, nyt on tärkeintä saada talo kuntoon.

Hyvää alkavaa elokuuta!