sunnuntai 23. elokuuta 2020

"Kaatopaikasta" keitaaksi - puutarhaa ennen ja nyt

Näiden kahden kuvan väliin mahtuu kaksi vuotta, paljon kaivamista, paljon sanomalehteä ja katetta...

Kun muutimme tähän taloon tasan kasi vuotta sitten, talon puutahan puoleisessa päädyssä oli villiintymään päässyt perennapenkki ja pieni aitaus jäteastialle ja kompostorille. Tässä vaiheessa aita oli jo purettu, aina unohtaa ottaa kuvia kun on niin tohkeissaan...

Toisesta suunnasta näytti tältä:

Penkki oli päässyt vanhan rouvan hoidossa villiintymään, mutta varmasti kaunis aikoinaan: neilikkaruusua, elokuunasteria, yksi pionikin.

Heti kun talokaupat oli tehty, alkoi jakotaimia ilmestyä pihaan... Äiti toi punahattuja ja yhden päivänliljan, Hemerocallis 'Joan Seniorin'. Niille piti vähän raivat kulmaa.

Koska remontteja ei aloitettu vielä ensimmäisenä syksynä, eikä asuntoa muutenkaan ryhdytty sen kummemmin somistamaan, oli aikaa tehdä istutusalueita valmiiksi seuraavia kesiä ajatellen.

Tähän autotallin päätyyn suunnittelin laittavani potagerin. Maa oli multavaa ja hyvää monivuotisen kompostoinnin jäljiltä. Ensimmäisenä syksynä aloittelin projektia sen verran että istutin pieneen lavakaulukseen valkosipuleita ja tein ensimmäisen käytävän.

Muutamat yrtitkin ehdin valkosipuleiden kaveriksi istuttaa, sekä lumikärhön, jonka sain ystävättäreltä lahjaksi. Tukea ei ehditty sille vielä tuona, eikä seuraavanakaan kesänä rakentaa. Viime kesän se nojaili norjanangervoon.


Tässä yllä olevassa kuvassa näkyy puulaattojen alla oleva terassimatto. Se pitää rikkaruohot poissa laattojen välistä, ei maadu, mutta laskee veden läpi.

Viime kesä meni sisätilojen remonttia tehdessä.

En ehtinyt, enkä jaksanut montaakaan ajatusta puutarhalle suoda. Kamerankin kanssa tuli heiluttua enimmäkseen sisällä, puutarhassa ei, ei varsinaan tällä osiolla, paljoa kuvattavaa kun ei oikein ollut.

Tänä keväänä päätin, että keittiöpuutarha rakennetaan eri paikkaan. Hyvä niin: siellä ovat  hedelmäpuut ja marjapensaat, kasvihuoneelle on tilaa ja valo-olosuhteet yrteille ja vihanneksille paremmat. Ja vaikka potager on kesällä kaunis, loppukesästä alkaa olla tyhjää. Tämä alue näkyy kahdelle oleskelualueelle, eli on ehkä sittenkin mukavampaa, että siinä on jotakin muuta kuin kasvimaa.

Kahdessa kesässä alue on muuttunut tällaiseksi. Autotallin nurkalta sinne mennään lumikärhön alta. Köynnöstukikin on saatu aikaisesi...

Tänä aamuna, kuuden jälkeen, kävin kuvaamassa vielä suunnilleen samat paikat kuin ennen -kuvissa on.

Eilen satoi koko päivän, vieläkin on pilvistä ja valokin vähän heikko, mutta melko hyvä hajavalo kuvaamiseen. Länteen antava pääty on muina vuorokaudenaikoina joko syvässä varjossa tai sitten paahteisessa auringossa ja kuvaaminen on aika hankalaa.

Elokuunasterit on saatu kitkettyä pois, päivänhatut katosivat jonnekin talvimärkyyteen, mutta 'Joan Senior' porskuttaa.

Norjanangervon olen leikannut kuutioksi, keltainen suikeroalpi (Lysimachea nummularia Aurea) leviää hillitysti tyhjälle alueelle. Etualalle olen valinnut hostia jotka toistavat muiden istutusten värejä ja sävyjä. Grilli lähtee, mutta ei vielä tänä kesänä. Suunnitelmissa hieman kehittyneempi, kiinteä versio.

Käytävä on edelleen tuossa paikallaan, mutta pienellä levennyksellä on tuoli, pöytä ja perhosbaari.

"Valontuoja":


Roskasäkit on viety pois, lautakasat kierrätetty,
kompostorille löydetty parempi paikka.

Olen istuttanut tälle istutusalueelle paljon pensaita, mm. ihanan jasmikkeen, särkyneitä sydämiä, iiriksiä ja päivänhattuja, mutta kaikkien niiden kasvua kookkaammiksi joutuu odottelemaan ensi vuoteen, ehkä seuraavaankiin. 

Salkoruusu viihtyy.

Tämän kuvan otin selkä siihen suuntaan, jossa alkaa seuraava ponnistus, talon takapiha, pohjoinen.

Jos puutarhan fengshui kiinnostaa, olen kirjoittanut tästä pihan osasta bloggauksen 


2 kommenttia:

Kiitos käynnistä, kommentit ilahduttavat!