Voittoja ja tappioita

Gladiolusten suhteen tilanne on fifty-fifty.

Viime kesänä kasvatin elämäni ensimmäiset gladiolukset. Kukinta ja kasvu onnistuivat hienosti ja syksyllä jätin sipulit laiskuuttani maahan. En kuvitellutkaan että ne selviäisivät talven yli, olin varautunut hankkimaan täksi kevääksi uudet. Viimevuotisista kasvatteluista voit lukea täältä (sisältää myös "viralliset" ohjeet):

Gladiolus, miekkalilja

Keväällä edellisvuoden gladiolukset lähtivät kuitenkin yllätyksekseni nousemaan penkistä.

Ja olivat tehneet yllätysvauvojakin! Gladioluksen ei pitäisi selvitä meillä ulkosalla talven yli, mutta leuto talvi, hiekkainen, lämpimällä seinustalla oleva suojaisa perennapenkki teki näköjään tehtävänsä.

Poistin suurimman osan jälkeläisistä jotta ne eivät veisi emolta liikaa voimia, mutta kyllä sinne muutama jäi. Katsotaan ensi keväänä saldo...

Yhden "emokukan" ensimmäiset kukat ovat auenneet, muissakin on jo nuppuja

Viimevuotiseen tapaan kukkalatvus huitelee lähes kahdessa metrissä.

Mutta... Koska pieneen mieleenikään ei tullut, että gladiolukset selviäisivät talvesta, riensin sipuliostoksille heti keväällä ja aloitin oikein esikasvatuksen. Limevihreitä, (Green Star') piti olla:

Olin niin traumatisoitunut näistä keltaisista kukinnoista, että leikkasin kukinnot poikki ja toin ne ruokapöydälle sisätiloihin. Eihän niitä voinut kompostiinkaan laittaa, ei se kukan vika ole jos on "väärä" värinen

En edes ottanut niistä kunnon kuvaa, tämän otin kaverille todisteeksi valtaisasta pettymyksestä, turhautumisesta ja järkytyksestä.

#eimennytniinkuinströmsössä

En tiedä, vaikuttaako esim. maan happamuus kukan väriin, mutta jos törmään ao. sipuleihin uudestaan, koitan kalkita niitä; ehkä niistä tulisi vihreitä.

Hankin lisää myös valkoisia gladioluksia vihreitten lisäksi. Tässä vaiheessa en vielä kauheasti masentunut, ajattelin että hailakka vaaleanpunainen on ihan ok.

Mutta sitten... Kääääk!!!

Onhan se hieno. Mies oli aivan tohkeissaan kukan upeista väreistä, minä olin jo hakemassa saksia. Parin päivän päästä kuitenkin: "ehkä tuo väri nyt ei oikein sovi tänne meidän puutarhaan..."

Ei niin. Koitan nyt kuitenkin hetken pidätellä, annan niiden kukkia loppuun ja sitten ne saavat uuden, arvostavamman kodin ystävättäreni luota.

Toisen väärän väriset ovat toisen oikean värisiä.

Niinhän se menee...

Valkoinen laventeli menee onneksi sinne voittojen puolelle.

Valkoiset laventelit olivat tänä keväänä (kuulemma) kiven alla koronan takia ja hinnat sen mukaiset. Yhden raaskin ostaa, kun sain alennuksella, oli vähän räismääntynyt, 11 €... Kyllä kannatti: virkosi, on kukkinut potagerissa koko kesän ja pörriäiset tykkää.