Japanilaiset puutarhat ovat alunperin olleet pyhäkköjä, eivät "arkipuutarhoja". Ne on rakennettu palatsien ja temppelien ympärille ja niitä on suojannut kivi- tai pensasaita.
Japanilainen tyyli on kiehtonut minua aina, mutta en ehkä koko pihaa haluaisi sillä tyylillä tehdä. Onneksi voi tehdä aina edes pienen nurkkauksen!
Aloitin tämän teon heti kun muutimme taloon kaksi tasan kaksi vuotta sitten.
Olohuoneen ikkunan alla oli tiivis kasvusto vaaleanpunaisena kukkivaa keijuangervoa. Halusin paikalle jotain muuta, enkä oikein välitä ao. pensaastakaan, mutta lähes tyhjässä puutarhassa en raaskinut heittää niitä poiskaan. Koska angervot kestävät hyvin leikkaamista, keksin, että teen niillä aidatun, ihan erilaisen nurkkauksen puutarhaan.
Osa pensaista on jo täysikokoisia, osa vielä pieniä ja jotkut joutuivat rusakoiden uhreiksi talvella, mutta pikkuhiljaa pensaista kehkeytyy geometrinen, säntillisesti leikattu, tiivis aita.
Perinteisessä japanilaisessa puutarhassa on saari. Kukkula- ja lammikkotyyli on yleisin.
Siispä saarta ja kukkulaa rakentamaan...
Istutusalueita kantatessani nurmi- ja multapaakkuja kertyy aina paljon. Kasasin paakut saaren ja kukkulan muotoon ja peitin koko komeuden sanomalehdellä.
Japanilaiseen puutarhaan kuuluu olennaisesti sammal.
Keräilin erilaisia sammalia koiralenkillä ja kiinnittelin ne coctailtikuilla tilkkutäkiksi kukkulan pintaan. Sammalen oli tarkoitus juurtua paikalleen ja kukkulan pinnasta tulla monimuotoinen ja kiinnostava. Tämä oli virhearviointi nro 1.
Loput alueesta katoin tukevasti pahvilla, istutin kasvit ja lisäsin päälle kuorikatteen. Liuskekivipolun vasemmalle puolelle jätin pelkän pahvin, siihen oli tarkoitus laittaa hiekkaa tai muuta vastaavaa. Tässä tapahtui virhearviointi nro 2.
Syksyn edetessä nurkkaus sai jäädä elämään omaa elämäänsä kun tein istutusalueita muualle pihaan. Sitten tuli talvi, runsas lumi peitti koko pihan ja keväällä alkoikin sisäremontti, enkä puutarha-asioihin ehtinyt paljoakaan paneutua. Sen verran kuitenkin, että havaitsin lintujen pitäneen kukkulaa omana puuhamaanaan ja kaikki sammalet oli nakeltu ympäriinsä.
Mielelläni en muovia laita puutarhaan, mutta nyt ei jäänyt vaihtoehtoja... Uusi sammal, halkolaatikon uumenista sopivan kokoinen halkosäkkinä toiminut muoviverkko ja tikuilla reunoista kiinni. Ajatuksena oli, että sammal kasvaa verkon läpi ja peittää sen.
Tämä kuva on tältä vuodelta. Hitaasti, mutta varmasti, sammal kasvaa verkon päälle. Kivien alle laitoin maatumattoman katekankaan.
Pelkän pahvin jättäminen katteeksi osalle alueesta aiheutti sen, että pahvin ja katteen alle jäänyt nurmiheinä ja muut rikkaruohot valtasivat koko alueen ei. Vaihtoehtoja ei jäänyt: haravoin kaiken kuorikatteen pois ja aloitin perustamisen alusta.
Nytkin käytin katteena pahvia, mutta koko alue on peitetty myös kuorikatteella. Pahvit ovat reilusti limittäin, saumakohtiin laitoin vielä märkää sanomalehteä pitämään ne paikoillaan katteen levittämisen ajan.
Japanilaiseen puutarhaan kuuluu aina vesi: joki, puro, lampi tai pieni järvi.
Tässä nurkkaksessa vettä edustavat lähes mustat kivet jotka ympäröivät saarta.
Japanilaiseen puutarhaan kuuluu silta saarelle.
Ns. teepuutarhoihin, jotka sijaitsevat usein pihan perällä varjoisassa nurkkauksessa, johtaa astinkivistä rakennettu polku.
Nämä liuskekivet olkoon sekä silta, että polku...
Polun oikealla puolella oleva vaalea heinä on pehmytmesiheinä (Holcus mollis 'Albovariegatus').
Japanilaisen puutarhan kasvit ovat yksinkertaisia, ikivihreitä ja niitä on vähän.
Takana bambu, etualalla saniainen.
Bambu näyttää keväällä aina aivan puolikuolleellta, mutta sieltä se aina nousee. Pihamme on III-vyöhykkeellä, mutta tämä kohta on aika suojaisa.
Yksi lempikasveistani. Minä kutsun sitä "Aivarin saniaiseksi" koska olen tuonut yhden joskus Virosta, Aivarilta. Oikeasti se on kanadanhiussaniainen, tarha-adiantumi, Adiatum aleuticum.
Kääpiövuorimännyt ovat todella kääpiöitä... Rusakot hoitivat niiden typistämisen viime talvena.
"Erityisesti zen-munkit harrastavat kuivia maisemapuutarhoja (枯山水 karesansui). Niitä rakennetaan usein pieneen tilaan, jossa maa on tasaista. Kasveja käytetään hyvin vähän, ne ovat pieniä ja matalia." - Wikipedia -
Sellainen tämä taitaa olla,
"karesansui".
Tähän asti olen kutsunut aluetta kotoisasti "tsäpäniiskorneriksi", ehkä opettelen uuden nimen.
"Kiinasta omaksutut fengshuin periaatteet, eli mm. ilmansuuntien, yinyangin ja viiden elementin teoriat tulivat erottamattomaksi osaksi japanilaista puutarhasuunnittelua kun vuonna 602 jaa Paekchesta kotoisin oleva pappi, Kanrokun, toi Japaniin kiinalaisia kirjoja joissa käsiteltiin kalenteria, tähtitiedettä ja fengshuita. Siitä lähtien viiden elementin teoria on vaikuttanut Japanin kulttuuriin." - Wikipedia -
Tulielementti, kivilyhty, vielä uupuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä, kommentit ilahduttavat!