sunnuntai 9. elokuuta 2020

Loppukesän ensimmäiset valkoiset kukat

Heinäkuun alkupuolella tuntuu, että puutarha pitää taukoa, mutta kuun puolessa välissä alkaa taas tapahtua. Ensimmäisenä aloittaa syysleimu paahteisessa penkissä.

Samassa penkissä kukkii kaverina Nerine bowdenii 'Alba'. Sen esikasvatin keväällä ikkunalaudalla ja ainakin tässä lämpimässä ja suojaisassa penkissä ehti siis hyvin kukkia. Kukinta-aika vain on valitettavan lyhyt.

Kaunopunahattu (Echinacea purpurea) 'Green Jewel', on uusimpia tulokkaita tässä puutarhassa. Istutin sen noin viikko sitten. "Edellisen elämän" pihassa näitä ja muita vihreitä ihanuuksia oli enemmänkin. Silloin niitä ei oikein meinannut suomalaisista puutarhamyymälöistä löytää, Virosta asti piti hakea, mutta tämä löytyivät Järvenpään Pihapalvelusta. Kannattaa poiketa!

Monet näistä punahatuista ovat kadonneet aina muutaman vuoden kukittuaan, mutta nyt sain ohjeen sekoittaa niiden istutusalustaan hiekkaa tai esim. lekasoraa jotta vesi ei seiso juuristossa.

Punatähkät (Liatris spicata, oletettavasti 'Floristan Weiss') ovat hauskoja. Niissä on jotain Jurassic Park -henkistä... Punaisista en niin välitä, mutta nämä valkoiset kuuluvat suosikkeihini. Penkkiin paistaa aurinko aamusta pitkälle iltapäivään, hyvin ovat viihtyneet.

Syyshortensia on nyt kauneimmillaan kun kukat ovat vielä vihertävän valkoiset. Syyshortensia on talon "alkuperäisasukas".

Nyt aloitti kukintansa tämä ihanuuksien ihanuus: kerrottukukkainen salkoruusu (Alcea rosea). En muista mistä olen hankkinut, milloin istuttanut, mutta saapa nähdä, nouseeko vielä ensi vuonna...

Valkoalpit (Lysimachia clethroides) on myös istutettu noin viikko sitten. Pienet taimet ovat suuren tuijan varjossa.

Tätä tapausta olen seurannut mielenkiinnolla koko kevään ja kesän.

Sain lumikärhön (Clematis 'Summer snow', tunnetaan myös nimellä 'Paul Farges') ystävättäreltäni kaksi vuotta sitten tupaantuliaislahjaksi. Ensimmäisenä syksynä sillä ei ollut vielä minkäänlaista tukea, eikä tietysti tarvinnutkaan. Syyskuussa istutettu kärhö sai juurtua rauhassa ennen talvea.

Viime kesänä laitoin sille hätäpäissäni pienen tuen jostakin raudoitusverkon palasesta remonttikiireiden keskellä. Varsinaisen oikean tuen osat oli kyllä pätkitty ja pintakäsitelty, kokoaminen jäi vähän vaiheeseen. Mutta pärjäili siinä ja kiipeili takanaan olevaan norjanangervoon.

Tänä keväänä portti saatiin vihdoin kasattua, mutta jouduin leikkaamaan kärhön kokonaan alas saadakseni sen irti raudoitusverkosta ja pensaasta. Vähän hirvitti - ihan turhaan.

Nuppuja alkoi ilmestyä jo kesäkuussa ja nyt se on venynyt yli nelimetriseksi kukkapilveksi.

Alimmat oksat ovat täynnä kukkaa ja pituutta tuntuu tulevan oksien latvoihin joka päivä senttikaupalla, samoin uusia nuppuja.

Vaikka isokukkaiset jalokärhöt kauniita ovatkin, muutama tällainen kannattaisi istuttaa jokaiseen puutarhaan.

Meillä taisi kyllä nyt käydä niin, että tänne talon päätyyn rakennetaan kukkatunneli ensi keväänä. Se taas merkitsee sitä, että Summer Snow leikataan taas alas, mutta sitten se saakin kiivetä rauhassa oikein hienoon pergolaan...

Aurinkoista ja lämmintä elokuuta!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistä, kommentit ilahduttavat!