Kasvihuone vanhoista ikkunoista

Kukapa puutarhaharrastaja ei haaveilisi kasvihuoneesta... Jotkut haluavat käytännöllisen ja tilavan muovitetun kaarihuoneen, toisen pihaan passaa parhaiten rautakaupan alumiinrunkoinen pikkukasvari, toislla taas lääniä on niin paljon, että upeaan englantilaistyyppiseen lasihuoneeseen mahtuu kahvi- ja leponurkkauskin. Makuja ja tarpeita on monia. Minä kuulun siihen porukkaan, joka tykkää rakentaa ja suunnitella itse ja "entisen elämäni" pihaan sopi mielestäni parhaiten kierrätyskasvihuone vanhoista ikkunoista.

Ikkunaruudut löytyivät yhden autokorjaamon takapihalta muun purkuromun seasta. Kasojen päällä keikkui myös yksi seinänaulakko, jonka sain kaupan päällisiksi. Maksoin ikkunoista muutaman kympin ja kauppoja tehdessä tuli puheeksi myös ikkunoiden alkuperä. Paljastui että sekä ikkunat, että naulakko, olivat peräisin lapsuudenystäväni isoäidin talosta, jossa minäkin olin aikoinaan vieraillut useaan otteeseen. Mieliinpainuvin muisto kyseisestä mummosta oli valtava omenasato, josta tehtyä sosetta syötiin ystäväni luona aina yökylässä ollessani.

Aika huonossa kunnossahan ikkunat olivat pitkän palvelusaikansa ja pihavaratoinnin jäljiltä, mutta vanha hyvä puu kannattaa aina ainakin yrittää kunnostaa. Hioin hilseilevät maalit irti, öljysin pokat ja kittasin ne lasit, joista kitti oli irronnut. Kittiä voi ostaa valmiina tai tehdä sen itse sekoittamalla liitujauhoon pellavaöljyä. Pellavaöljy imeytyy puuhun ja sen päälle voi maalata tavallisella ulkoikkunoille tarkoitetulla maalilla. Öljymaali olisi kuitenkin paras: se hengittää ja uutta maalia voi tarvittaessa sutia vanhan päälle suoraan.

Kun odottelin öljyn imeytymistä, kitin kuivumista ja vihdoin viimein maalin kuivumista, oli aika tehdä suunnitelma. Kun käyttää vanhoja pokia, joutuu yleensä tekemään suunnitelmat sen mukaan mitä materiaaleja on käytettävissä.

Mittasin jokaisen ikkunan. leikkasin ruuduista "kaavat" ja ryhdyin sommittelemaan rakennelmaa. Pöydällä ylimmäisenä on pulpettikattoisen kasvihuoneen matalampi takaseinä, sen alapuolella korkeampi etuseinä oviaukkoineen ja alhaalla oikealla pääyseinä, joka muodostui yhdestä suuresta ikkunaruudusta ja tuuletusikkunasta. Kaavoihin merkitsemäni mitat auttoivat pysymään kartalla.

Perustuksia ei tehty, kulmatolpat juntattiin maahan tolppajalkojen avulla. Kantavat pystyrakenteet tehtiin 4x4 '' puutavarasta, oven pielet ja vaakarakenteet 2x4'' tavarasta. Kun kulmatolpat, ensimmäiset sokkelina toimivat laudat ja ikkunoita kannattelevat  2x4''  olivat paikallaan, alkoi ikkunaruutujen asettelu. Alla olevassa kuvassa vielä varmistellaan takaseinän layoutin toimivuutta.

Runkoa lähdettiin kasaamaan alhaalta päin. Näin kaiken laittaminen vaateriin ja pienet muutokset olivat helpommin tehtävissä. Jokainen ikkuna oli hieman eri kokoinen tai pikkuisen vino, kyllä niitä useampi ilta sommiteltiin. talkooväki oli onneksi ymmärtäväistä ja hämmästyttävän kärsivällistä.

Rungon kasaamiseen käytettiin tukevia kulmarautoja, ikkunat kiinnitettiin runkoon läpiporatuilla, pitkillä ruuveilla.

Luovia ratkaisujakin tarvittiin. Tässä oviaukon yläosa. Vanhat lasit

valumineen ovat minusta huikean kauniita. Kattokoolaus tehtiin 2x2'' sahatavarasta ja koitimme tehdä siitä niin tiheän, että valokate saadaan varmasti kunnolla kiinni niin ettei tuuli sitä vie tai talven lumikuorma paina rikki.

Valmiista lattiasta en tähän hätään löytänyt yhtään kuvaa. Kasvihuone jätettiin maavaraiseksi, pohjalle laitoin käytettyä messumattoa ja asennushiekaksi läheiseltä soramontulta kottikärryillä raijattua hiekkaa.  Betonikivet ovat ylijäämäkiviä pihakiveyksestä, reunoille laitoin samaiselta soramontulta haettuja luonnonkiviä. 

Kasvualtaat vuorasin oljella multaa säästääkseni. Läheiseltä hevostallilta sain sitä ihan parasta tavaraa, ylivuotista hevonkakkaa, jota sekoitin multaan. Mullan päälle vielä nurmikate ja kosteutta pidättävä, ravinteikas penkki oli valmis tomaateille. Maavaraisessa kasvihuoneessa on helppo pitää kosteus tasaisena ja maan matoset pääsevät tekemään tärkeää työtään sinnekin. Multia ei tarvitse vaihtaa tai möyhentää ennen uutta

kasvukautta, sitä vain lisätään tarpeen mukaan.

Ovesta tehtiin kaksiosainen "talliovi" . Kasiosainen ovi mahdollistaa tuulettamisen, mutta pitää kissat ja koirat poissa kasvihuoneesta. Väriksi valikoitui tumma sininen. Se sopi mielestäni hienosti ruskeaan ja valkoiseen. Kuten ruskeaa puuölyä, myös tätä löytyi kotoa varastosta, ei tarvinnut lähteä kauppaan.

Toiseen päätyyn tein heinäpedille irtolaudoista ladotun tason, jolla oli

hyvä pitää pieniä chiliruukkuja.

Päätykolmioihin sahautettiin pleksistä oikean kokoiset ja muotoiset lasit. Valmista kasvihuonetta piti käydä ihailemassa monta kertaa päivässä.  En enää muista paljonko tarvikkeet maksoivat, mutta ei siitä kauhean kallis tullut. Valokate, tukevampi puutavara, ruuvit, kulmaraudat, pleksi ja tolppajalat jouduttiin ostamaan, muutoin materiaalit löytyivät omista nurkista.

Seuraavassa bloggauksessa katsellaan ympäröivää potageria hieman tarkemmin!

Onni on oma kasvihuone.