sunnuntai 11. toukokuuta 2025

Ja sitten tulee aika luopua...

Elämä vie ja suunnitelmat muuttuvat. Nyt on tullut aika luopua tästä kodista. Vähän haikein mielin, mutta innolla uuteen!

Omakotitalo | 3h, k, wc, kph, s, ruokakomero, eteinen, terassi, lämmin autotalli, "pihamökki"

Myytävänä talo Lahti, näkymä kadulle päin






















Kelohongantie 6, Lahti

Hinta 172 000 €

Puutarhamaisessa kaupunginosassa, Suopuiston alueella, Kiveriön ja Kivimaan välimaastossa sijaitseva pieni omakotitalo etsii uutta omistajaa.

Jos olet haaveillut suuresta puutarhasta ja kohtuullisen kokoisesta talosta lähellä keskustaa ja palveluja, tämä voisi olla juuri sinun haaveittesi kohde!

Kaukolämmössä olevan talon lämmityskustannukset ovat kohtuulliset, sauna lämpiää puilla. Lidl ja S-market kävelyetäisyydellä, Holmaankin hurauttaa viidessä minuutissa, samoin keskustaan. Kotiportilta pääsee melkein suoraan myös metsän siimekseen.

1100 m2 kokoisella vuokratontilla on runsaasti istutuksia: perennoja sekä vanhoja ja nuoria puita ja pensaita. Koostaan huolimatta puutarha on selkeä ja helppohoitoinen. Potagerissa ja kasvihuoneessa voit viljellä herkkuja ruokapöytään, "pihamökissä" voit huilata tai pitää sadetta. Tuulilta suojaisalla terassilla voi nauttia auringosta lähes koko päivän, suuren tuijan alle varjoon mahtuu isompikin seurue.


Myytävänä talo puutarhatontilla Lahti

Sisätilat on remontoitu kauttaaltaan. Remontin vaiheista voit lukea lisää tästä blogista. Vesikiertoiset patterit on vaihdettu lattialämmitykseen, wc, kylpyhuone ja sauna on uusittu kokonaan ja vaatehuoneeseen on rakennettu hyllyt ja tangot mittatilaustyönä. Autotalli on myös lämmin ja sopii varasto- ja harrastetilaksi.

Olemme halunneet säilyttää vanhan talon hengen ja valinneet uudet pintamateriaalit sitä kunnioittaen ja niin paljon alkuperäistä säästäen kuin mahdollista. Väliovet, kattoverhoilu ja komeroiden nappulavetimet on säilytetty, samoin alkuperäinen huonejako (josta museovirasto meitä kiitteli).

Keittiö on pienuudestaan huolimatta käytännöllinen, ja ruokakomerossa on runsaasti lisätilaa. Jätteiden lajittelu on helppoa, korkeaan jääkaappiin mahtuvat vaikka viikon ruokaostokset, pakastin on ruokakomerossa. Induktioliesi, tiskikone, kalusteisiin upotetut uuni ja mikro ja terästaso kuuluvat myös keittiön varusteisiin.

Pesukone on teknisessä tilassa, pistokevaraus myös kuivaajalle.

Lisätiedot ja tiedustelut sähköpostitse minna.maattanen(at)nannasalmi.com

Kurkkaa blogista:
Keittiö
WC
Suihkuhuone
Saunan eteinen
Kreosoottisaneeraus
Vaatehuone

lauantai 4. kesäkuuta 2022

Edullinen, alumiinirunkoinen kasvihuone: onni ja autuus?

 Aika pitkään olen haaveillut kasvihuoneesta tähänkin pihaan. Paikka on ollut katsottuna ja naapurin ikkunaremontin ansiosta ruudutkin ovat olleet pihassa jo yli vuoden.

Itse koottavan kasvihuoneen rakentaminen

Siinä ne ovat olleet. Koska olen suunnitellut ja rakentanut jo yhden kasvihuoneen vanhoista ikkunoista, tiesin suunnilleen millainen urakka olisi odotettavissa ja miten kasvihuone kannattaisi suunnitella ja rakentaa. Edellisestä kasvihuoneesta ja sen rakennusvaiheista voit lukea postauksen täältä:

Tänä vuonna kevät on ollut pitkä ja kylmä. Koko huhtikuun odotin sellaisia kelejä, että voisin aloittaa ikkunoiden kunnostamisen ulkona: vähän hiomista ja maalaaminen mustaksi. Kun kevät jatkui ja jatkui kylmänä ja Facebookin feedi alkoi täyttyä tyylikkäden, mustarunkoisten kasvihuoneiden mainoksista, hermot pettivät. Päätin tilata hyvin edullisen, alumiinirunkoisen kasvihuoneen.

Sanon nyt jo tässä vaiheessa, että vähän hermonmenetys kaduttaa. Nyt Facebookin feedin täyttävät erilaiset sisustus- ja puutarhalehtien artikkelit, joissa on nimenomaan itse rakennetut kasvihuoneet, ja ovathan ne ihania... No, tehty mikä tehty, halpa kasvihuone kestää sen minkä kestää ja kun siitä aika jättää, pihassa on kuitenkin valmis sokkeli, jonka päälle voi rakentaa sitten sen "unelmien kasvihuoneen".


Kasvihuone rakennettiin tähän vaiheeseen keskellä pihaa. Halusin ottaa sokkelista tarkat ulkomitat sokkelin korotuksen ja kasvualtaiden rakentamista varten. Tässä kohtaa sattui kömmähdys, jonka seuraukset kantoivat pitkälle: kulmatolpat toisessa päädyssä menivät väärin päin, a b:n paikalle ja b a:n paikalle. Kannattaa olla erittäin, erittäin tarkka osien kanssa.


Koska tonttimme alla on peruskallio hyvin lähellä, maa ei juurikaan roudi. Väliseinätiilet (n. 2 €/kpl) asettelin kuitenkin kulmiin ja pitkille sivuille tueksi ja saadakseni kasvarin suoraan.

Useimmissa mainoksissa kasvihuoneet on sijoitettu puu- tai laattaterassin päälle ja niissä on kivoja istuskelupaikkoja ja muutama pelargoni tai yrttihylly, mutta koska haluan kasvattaa kasvihuoneessa mm. tomaattia, kurkkua, paprikaa ja munakoisoa, ja hyödyntää bokashimultaa, kasvihuone on maavarainen. Facebookin Bokashiryhmässä käytiin aiheesta keskustelua ja maavaraisuuteen tulikin monta hyvää pointtia omien ajatusteni lisäksi:
  • Kasvualustan kosteus pysyy helpommin tasaisempana kuin esim. kasvusäkissä tai pohjallisessa kasvualustassa. Liika vesi imeytyy maahan ja silloin, kun kuivuus mahdollisesti vaivaa, maaperässä on kosteutta, joka riittää ensiavuksi.
  • Kasvualustan lämpötila pysyy tasaisempana.
  • Maaperän omat mikrobit, kastemadot ja muut pienet, puutarhurin elintärkeät öttiäiset pääsevät tekemään omaa arvokasta työtään kasvualustaan.
Jos tontilla on esim. myyriä, kannattaa laittaa maata ja reunoja vasten jyrsijäverkko. Se pitää isommat ahmatit poissa, mutta hyödylliset pääsevät siitä läpi.

Moni sanoi, että ulkopuolella oleva rikkaruohokasvusto alkaa pikkuhiljaa tunkea myös kasvihuoneen sisäpuolelle ja kitkeminen on kovaa hommaa ja tietysti puiden juurakot voivat olla myös ongelma. Jokainen tekee kasvihuoneen tietysti itse parhaaksi katsomallaan tavalla ja juuri omaan pihaan ja viljelytarpeeseensa sopivaksi, mutta maavaraisuutta kannattaa ainakin harkita, mikäli se vain on mahdollista.


Ensimmäinen sovitus: sopiva ja suorassa!


Sokkelin korotus on tehty ystävän kattoremontista jääneillä kakkosnelosilla. Ne ovat toimineet rakennustelineinä ja ovat vajaakanttisia. Vajaa kantti sisäpuolelle, siistimpi puoli ulkopuolelle ja kulmaraudoilla kiinni. Onnistui meiltä amatööreiltäkin! Pintakäsittelynä on vesiliuikoinen, sävytetty öljy kuten muuallakin potagerissa.


Kasvualtaat oli helpompi rakentaa tässä vaiheessa. Monivuotisia rikkaruohoja torjumaan laitoin kasvualtaiden pohjalle tukevasti märkää pahvia ja sanomalehteä. Keskikäytävällä on messumattoa, sen päälle tuli tasoitushiekka ja toisen ystävän piharemontista saatuja betonilaattoja. Tässä vaiheessa kasvualtaat oli myös helppo täyttää mullalla seiniä ja käytävää sotkematta.

Oikealla näkyy orapihlaja-aita ja sen ja kasvihuoneen välinen alue on myös katettu messumatolla ja haravointijätteellä, joka koostuu pääasiassa männyn- ja tuijanneulasista. Kunhan budjetti sallii, lisään päälle vielä ihan oikean kuorikatteen.

Seinät ja katto rakennettiin loppuun rungon ollessa sokkelin päällä. Kasvihuoneen mukana tuli kiinnikkeet, joilla sen voi kiinnittää esim. terassiin, mutta ruuvinreikä ei osunut meidän sokkelin kohdalle. Ratkaisuna alumiinisokkeliin porattiin reikä ja runko kiinnitettiin pitkillä ruuveilla kakkosnelosiin.


Istutusaltaiden väliin tehtiin pieni taso jolla voi istuskella, pitää ruukkuja tai
tällaista upeaa "puutarhatonttua"!

Kunhan sateet loppuvat ja saan alueen valmiimmaksi, katsellaan miltä näyttää nyt ja
miksi vähän kaduttaa, etten pitänyt kiini alkuperäisestä suunnitelmastani.


torstai 26. toukokuuta 2022

Sadepäivän puuhaa: multatehdas

Hartaasti odotettu pitkä viikonloppu edessä ja paljon suunnitelmia... Ja sitten aamulla sataa. Vaikka olin sitä sadetta jo vähän toivonutkin siitepölyallergian ja puutarhan takia.

Koska vettä tulee kuuroina, eli hetkittäin sataa vähemmän, pystyy aamutumaan jo pihalla hääräilemään. Olen saanut potagerin alemarketat ruukkuunsa, sisäänkäynnin valkoiset petuniat omaansa ja multatehdas pöhisee nyt pihan perällä. Jes!


Vähän pääsiäisen jälkeen (tänä vuonna huhtikuun puolessa välissä) bokashiämpäri tuli täyteen ja nyt se on muhinut ruokakmerossa aika tasan neljä viikkoa. "Huonona multana" on halpa puutarhamulta.


Koska massa on aika raskasta sekoittaa, ajattelin täyttää laatikon kolmessa erässä. Ensin vähän multaa pohjalle, keko biojätettä päälle ja istutuslapiolla lisää multaa koko komeuden päälle, rivakka ja huolellinen sekoitus. Toistetaan:


Lopuksi vielä reilu kerros multaa päälle, jyrsijäverkko ja koko komeus on kantta vaille valmis. Kannen jätän raolleen. Kunhan sade laantuu, käyn tarkistamassa että kansi todella pysyy raollaan. Multatehdas on ulkona, pihan perällä, ja toive on, että sadevesi ei pääsisi sinne.


Nyt vain sitten jännitän kauanko menee siihen, että tavara on valmista... 

sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Uusi jätelaki ja bokashi

Hyvä uutinen: EU:n jätesäädöspaketin tärkeimpiä tavoitteita on vähentää jätteen määrää, lisätä mahdollista uudelleenkäyttöä ja biojätteen kierrätysastetta. Suomi pyrkii osaltaan tavoitteeseen mm. jätelakiin kirjatulla kotikompostoinnin ilmoitusvelvollisuudella.

Jos asuu taloyhtiössä (vrt. kerrostalo, rivitaloyhtiö) biojäteastioista huolehtiminen ja ilmoitusvelvollisuus koskee taloyhtiötä, mutta omakotitalossa ja vapaa-ajanasunnolla jokaisen perhekunnan on huolehdittava asiasta itse.



Tämä ei siis käy enää laatuunsa! Puutarhajätteen voi edelleen kompostoida myös avokompostorissa, eikä siitä tarvitse ilmoittaa, mutta biojäte kuuluu jyrsijäsuojattuun kompostoriin.

Lisää ja tarkemmin säädöksistä voit lukea täältä:

Mitä bokashoijan tulee sitten ottaa huomioon uusien säännösten myötä?

  • Bokashiämpäri ei ole vielä komposti. Valvojia ei kiinnosta se, miten kukakin säilyttää biojätettä työpöydällä, keittiön jäteastiassa, kellarissa tai vaikka autotallissa. Eli niin kauan kuin biojäte on bokashiämpärissä, ei huolta.

jätelaki bokashointi

  • Kun tullaan multatehdasvaiheeseen, bokashiprojekti muuttuu viranomaisen silmissä, ja muutenkin, varsinaiseksi kompostoinniksi.
  • Multatehtaan tulee olla jyrsijäsuojattu, eli pohjasta umpinainen, myös päältä suojattu esim. tiheällä verkolla ja raollaan olevalla kannella, koska multatehdas vaatii ilmaa.
  • Jos multatehtailet esim. autotallissa tai muussa tilassa, johon jyrsijöillä ei ole pääsyä missään olosuhteissa, multatehdas voi olla myös avonainen.
  • Jos kompostitarkastaja sattuu sinun kotiisi, näytä multatehdas.



Leikkonarsissit päätyivät päällimmäisiksi bokashiämpäriin. Sen verran hentoisia ovat, että en lähtenyt niitä pilkkomaan, mutta esim. ruusujen varret kannattaa pätkiä ennen bokashiin laittoa.




sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Puutarhan talvi

 

Talvi puutarhassa

En nyt ryhdy tässä sen enempää päivittelemään tänä talvena sataneen lumen määrää, toteanpahan vain, että sitä on ollut riittävästi. Kuten selvästi voit huomata, tuossa suunnilleen keskellä kuvaa on polttopuupino. Ehkä ensi talveksi rakennellaan niille kunnollinen katos...





























Syksyllä (kerrankin!) päätin suojata pihan hedelmäpuiden rungot huolellisesti, koska alasleikattu orapihlaja-aita ei ole kasvanut vielä täyteen korkeuteensa ja pupuilla on vapaa pääsy pihaamme. Koira-aidan tolpat pilkistelevät tuolla taka-alalla hangesta, lumen syvyys on siis n. 60 cm. Puiden ympärillä olevat verkot ovat 80 cm korkeat, mutta alimpia oksia nekään eivät ole tietenkään suojanneet. Onneksi tästä oksasta voidaan luopua muutenkin, se on turhan alhaalla. Kunhan lumitilanne vähän helpottaa, käyn sahaamassa sen poikki.

Tämä omenapuu on kokenut kovia. Se istutettiin entiseen pihaani seitsemän vuotta sitten nimikkopuuksi pojanpojalle. Kun muutin uuteen kotiin, se siirrettiin, eikä muuttokuormaan päässyt juuristo ollut kovinkaan laaja, mutta ahkeralla kastelulla se selvisi ja lähti kasvuun.

Toissa talvena, kun alasleikattu orapihlaja-aita ei suojannut pihapiiriä, enkä vaivautunut suojaamaan runkoa, rusakot järsivät rungon kuoren aika huolellisesti. Haavanhoitoaineella tästäkin selvittiin. Onneksi (toivottavasti) pihallamme ei ole näkynyt myyriä ja runko on ollut turvassa, yhden oksan menetys ei tunnu missään, uusia kasvaa tilalle.

Jos mieheltä kysytään, lumentulossa ei ole ollut mitään positiivista, hän on vastannut kolaamisesta, mutta jos laventeleilta kysytään, vastaus on toinen:


Puutarhan talvi




























Siellä ne ovat, lähes metrisen kinoksen alla turvassa. Kasvualusta on hiekkainen, hyvin läpäisevä ja siinä ne ovat oleet nyt neljä vuotta ja voivat hyvin.


Lumitilanne naapurin katolla ja meidän orapihlaja-aidalla.




























On tässäkin kasassa ollut kolaaminen... 

Vaikka hanget ovat vielä korkeat, on aika ryhtyä suunnittelemaan myös kevättä ja kesää. Kylvöt aloitettiin mustilla salkoruusuilla. 




















Nuori apulainen pitää uskomattomana sitä, että niin pienistä siemenistä voi kasvaa niin suuri, upeasti kukkiva kasvi. Tuntuu se minustakin uskomattomalta.





























Hyvin ovat pärjänneet talven yli tässä. Aina se puhti loppuu syksyllä ja jotain jää. Varaston ovelle olisi ollut 2 m... Oikealla oleva kasvin raasku on puistokultapalmu. Olen luovuttanut niiden suhteen. Nyt kokeillaan uutta:





























Huonearalia, Fatsia japonica


maanantai 17. toukokuuta 2021

Oi ihana toukokuu

Kevät on ihana vuodenaika: kaikki on vielä edessä, kaikki on heleän vihreää ja yhdessäkin päivässä tapahtuu paljon. Esim. voikukkaa ei aamulla ole, iltapäivällä se on hehkeänä täydessä kukassa.



Helatorstain ansiosta moni on viettänyt pitkää viikonloppua, niin minäkin. Säät ovat suosineet, vihdoinkin, ulkona puuhastelua ja olen keskittynyt kolmeen asiaan: kitkemiseen, kanttaamiseen ja öljyämiseen.



Olen tehnyt potageriin käytävät vanhoista puulaatoista, jotka entisellä asukkaalla olivat terassikatoksen alla. Osa oli edelleen hyvässä kunnossa, osa aika kulahtaneita, mutta öljyämällä nistä tuli kuin uudet. Huonoimmat laitoin paikkoihin, joissa ei juuri kävellä ja parhaat sinne, missä kuljetaan eniten.

Talven jäljiltä laatat olivat tietysti taas haalistuneet, mutta mustalla puuöljyllä ilme koheni. Käsittelin samalla myös viljelylaatikoiden ulkopinnat kertaalleen.


Kasvimaan käytävä

Laattojen alla on messumattoa. Kun olin nostellut laatat pois öljyämistä varten, sain lakaistua pois niiden alle kulkeutuneet männynneulaset ja irtomullan. Ajan kanssahan nämäkin maatuvat, muuttuvat mullaksi ja lyhentävät laattojen ikää.



Illalla maistui lasillinen kylmää valkoviiniä pihamökin portaalla. Ihastelin taas noita kottikärryjä ja tajusin, että ne ovat palvelleet minua 20 vuotta! "Reksiterikilvessä" on ikäni numeroina sinä vuonna kun sain ne syntymäpäivälahjaksi, muuten en olisi muistanut.

Aamulla projektit jatkuivat. Kolmen päivän urakointi kanttauksen ja kitkemisen parissa alkoi jo aiheuttaa lievää kisaväsymystä, joten puuhastelin myös vähän kevyempiä hommia. Vielä viimeinen kerros Valttia pihamökin hyllyihin.



Tämä masentaa aina ja aina menen samaan halpaan: kun värisävyn nimi on "kaarna", saa oranssia tavaraa, vaikka omassa mielessä välkyy kuva tummasta, puhtaan ruskeasta sävystä. Piti oikein tarkistaa, kumpi on oikeassa, minä vai maalitehtailijat...

"Kotoisessa metsämännyssä on kahdenlaista kuorta: tyvessä tummanruskeaa kaarnaa ja ylempänä ohutta, punaruskeaa ja hilseilevää kuorta." suomenluonto.fi

Eli se männyn rungossa lepattava oranssi tavara EI ole kaarnaa, vaan kuorta. Tämä on vähän sama kuin maalipurkin kyljessä lukisi "veden vihreä" ja sitten sävy olisi otettu vaikka Kolera-altaasta... No, kestän.



Kynttilälyhdyt saivat auringon ja sateen piiskaamalle pinnalleen kevyen spray -suihkun, mutta tämä kyseinen sai kokonaan uuden ilmeen. Lyhty oli alunperin väriltään "patinoitunut valkoinen", mutta musta ja kulta nostavat luomuksen aivan uudelle levelille!



Viikonloppuna suoritettiin myös ensimmäinen nurmikonleikkuu. Ensimmäisenä tuoreesta katteesta pääsivät nauttimaan kasvimaalla sipuli ja valkosipuli. Istutusalueilla sitä saivat klematikset ja niiden eteen istutetut, Ninalta saadut helleborukset. En malttaisi millään odottaa ensi kevään kukintaa, sellaisia ihanuuksia sieltä on tulossa! 



Kantattavaa istutusalueiden ja nurmikon rajaa on puutarhassa suunnilleen 200 m. Äänikirjat ovat olleet pelastus: Joona Linnan seikkailuja kuunnellessa homma on käynyt kuin itsestään...

Rikkaruohosaalis koostuu pääasiassa voikukasta, maahumalasta, yksinäisistä nurmituppaista ja suikeroalpista. Tätä tavaraa kertyi neljä kottikärryllistä. Mutta on se vaivan väärtti. Pari kertaa teen sen vielä kesän aikana, mutta jälkihuolto menee huomattavasti rivakammin ja helpommin kuin tämä kevään ensimmäinen kerta.

Kanttausrauta on Fiskarsin teräksisen istutuslapion ja haravan ohella ihan paras työkalu puutarhan siistimiseen.



Kevät on ihmisen parasta aikaa. Ja nyt raskain ja epämiellyttävin osa on suoritettu.


tiistai 20. huhtikuuta 2021

Talven hiljaiselon jälkeen puutarhassa on taas kevät

Tänä vuonna on tuntunut, että kevät ei tule ikinä. Edellisenä talvena ei ollut juuri lunta tai pakkasta, tänä vuonna molempia riitti - varsinkin lunta. Aurausvallit olivat valtavan korkeita ja aikamoisia kolattuja kasoja oli tuossa omallakin pihalla ja ajattelin, että eivät ole kadonneet vielä juhannuksenakaan... Olin väärässä; hupenivat ne ja oikeastaan ihan yht´äkkiä.






Talvi on mennyt mukavasti koneella istuen. Olen tehnyt äidilleni uudet nettisivut (horsehairjewellerynannasalmi.com) ja vaikka ohjelman käyttö oli suhteellisen helppoa, ei se ollut minulle kovin helppoa.

En ole mikään nörtti: en tunne sanastoa enkä kaikkia hienoja juttuja joita nettisivulla voi olla. On hakukoneoptimointia ja kännykkänäkymää ja kaikkea, mitä ei tietenkään tule ajatelleeksi kun vain käyttää nettiä, mutta selvisinpä siitäkin ja tulos miellyttää "asiakasta". Aikaa tosin kului varmaan viisinkertaisesti ammattilaiseen verrattuna.

Nyt on vähän sama fiilis kuin tuolla kimalaisella. Luulin että se on kuolla kupsahtanut tuonne krookukseen, mutta ei: se fiilistelee kevättä yltä, päältä krookuksen siitepölyssä.




Kevät on sitä aikaa kun lähtee helposti lapasesta. Pari viikkoa sitten lähdimme mielen piristykseksi etelänmatkalle, eli kaupungin toisella puolella olevaan Bauhausiin. Laitoin oikein ripsiväriäkin! Ostoslistalla oli (tietysti) tarjousmulta ja pari uutta kukkaruukkua miehen ostamille chilin taimille.

Juu, eivät ole mitään jättichilejä, eivätkä nämä ole chiliruukkuja, vaan valtavia, ja ihan valtavan painavia ulkoruukkuja. Puoleen hintaan...



Suurin ruukuista sai asukeikseen pienet orvokit.

Kaksi hieman pienempää ruukkua laitetaan patiokiveykselle ja niissä ajattelin kasvattaa paahdetta kestäviä yrttejä kukkien seassa.






























Punainen sinivuokko on äidin tuomisia ja onkin ensimmäinen kukkiva vuokko puutarhassa. Olen istuttanut sen suuren kirskikkapuun juurelle ja siinä riittää lämpöä. Valkovuokkojakin meillä on, mutta paikka on varjoisa, ne antavat vielä odottaa itseään.































Raparperi on tässä vaiheessa jotenkin viihdyttävimmillään. Juurakko saatiin viime keväänä miehen mummolasta ja taisi kasvatella juuriaan, satoa ei vielä saatu. Ehkä tänä vuonna?































Linnunpönttöjen putsaus ja tarkistus kuuluvat myös kevään ensimmäisiin askareisiin pihapiirissä. Toivottavasti saamme niihin asukit, viime vuonna oli hiljaista.































Meillä ei ole remonttirintamalla tapahtunut oikeastaan mitään, mutta naapurissa on piikattu, kaivettu, porattu ja vasaroitu koko talvi. Naapuritalossa oli vielä alkuperäiset ikkunat ja he päättivät vaihtaa ne uusiin. Niitä vanhoja on nyt meidän pihalla, enemmän kuin tarpeeksi, ja on varmasti helppo arvata mikä projekti tässä on aluillaan...




Mukavaa huhtikuun loppua!




keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Pitihän sitä testata: Frex -peruna

Tästä kohisee koko ruokamaailma. Tai ei ehkä ihan koko, mutta perunaa arvostavat eurooppalaiset huippukokit ainakin ovat sen raaka-ainevalikoimaansa kelpuuttaneet.

Me suomalaiset olemme onnelisessa asemassa: kaupasta saa aivan kelvollista, kotimaista perusperunaa. Omassa pihassa tai kasvimaalla kasvatettua ei tietenkään päihitä mikään, mutta entäs nyt sitten tämä Frex... Sitäkin saa ihan tavallisesta, hyvän valikoiman ruokakaupasta ja pitihän sitä päästä maistamaan.





























Tavallinen peruna maksaa alle euron kilo, vähän paremmasta saa pulittaa melkein kaksi euroa, Lapinpuikulan kilohinta jää hieman alle 3 €,  Frexin kilohinta oli paikallisessa Citymarketissa 2,99 €. Arvostin myös fiksun näköistä, ruskeaa paperipussia johon kauniit perunat sai laittaa. Onhan tässä nyt ihan eri fiilis kuin siinä tavallisessa muovipussissa!

Meille oli tulossa vieras joka arvostaa hyvää ruokaa, siksi kehittelin perunan ympärille "return to the roots" -henkisen menun: raaka-aineet mahdollisuuksien mukaan pihalta ja metsästä.  Vieras ei päässyt sairastumisen takia tulemaan, mutta hyvällä ruokahalulla söimme koko menun miehen kanssa kahdestaan perjantain kunniaksi.

Alkuruoaksi tietysti valkoviinillä, kanttarellituorejuustolla ja kotipihan yrteillä höystetty kanttarellikeitto.

Koska pääruoaksi oli suunniteltu melko tuhti annos, päätimme maistaa perunaa ihan vain suolan ja voinokareen kanssa.

Keitinvesi oli maustettu merisuolalla ja viimeisillä tillinvarsilla. Hyvän värinen, hyvä rakenne ja maku yhtä hyvä kuin kotipihassa kasvatetussa Annabellassa. Ja se on paljon sanottu se.

Frex -perunoiden salaisuus on niiden viljelytavassa: vuoroviljely ja oikeanlaiset kumppanuuskasvit takaavat luonnonmukaisen lannoituksen ja suomalaisen kesän ympärivuorokautinen valoisuus on tietysti jotain, mitä Keski-Eurooppaan ei saa edes rahalla.

Frexin tarinasta voi lukea enemmän heidän omalta kotisivultaan www.frex.fi.

Pääruoaksi nautiskelimme karitsan paahtopaistia yrtti-pippuri-kermakastikkeella. Pärjäsi se pieni peruna tässäkin seurassa.

Aterian luonteva päätös oli omenapiirakka toscakuorrutuksella jäätelön ja espresson kera.

Aika ruskeahan tuosta menusta tuli. Jos vieras olisi ollut paikalla, olisin panostanut vähän enemmän somistamiseen. Mutta peruna oli hyvä. Jatkoon.

 

torstai 17. syyskuuta 2020

Syksyn viimeisiä kukkijoita

Syksy alkaa hiipiä puutarhaan, mutta vielä jotkut monivuotiset kukkivat. Tässä ovat elämäni ensimmäiset puuliljan kukat.


Puuliljat ovat idänliljojen ja trumpettilijojen risteytyksiä. Nämä sipulit istutin vasta tänä vuonna alkukesästä, eli korkeutta on vielä vaatimattomasti, mutta kasvupaikka on valittu niin, että saavat vuosien mittaan kasvaa niin korkeiksi kuin haluavat.

Lajikenimi on tietysti painunut unholaan...


Myös päivänliljat (Hemerocallis 'Joan Senior') kukkivat edelleen, mutta ovat moneen kertaan jaettuja ja kasvustoltaan toistaiseksi melko vaatimattomia: kukkivat kukka kerrallaan...


Kiinalainen ruohosipuli kukkii perennapenkissä. Tähän kohtaa puutarhaa oli alunperin tarkoitus tulla potager ja yrttitarha. Suunnitelmat muuttuivat, mutta nämä saiva jäädä paikoilleen.


Kiinalaista ruohosipulia kutsutaan myös valkosipuliruohoksi. Sen lehdissä onkin mieto valkosipulin aromi. Se talvehtii näilläkin leveysasteilla, aivan kuten tavallinen ruohosipuli.

Gladiolukset ovat kärsineet rankkasateista ja tuulesta. Koska niiden kukat aukeavat yksi kerrallaan, alhaalta ylöspäin, niiden kukinnasta saa nauttia pitkään ja olen raaskinut leikata niitä maljakkoonkin.


Näillä keleillä niistä pääseekin nauttimaan sisällä paremmin.


Myös salkoruusut jaksavat vielä pinnistellä.

Ylimmät nuput ovat lähes kahden metrin korkeudessa. Lumikärhö 'Summer Snow' on kyllä kiitollinen kasvatettava. Sitä ei tarvitse itseasiassa edes kasvattaa, ihan itsekseen on venynyt kuusimetriseksi, runsaasti ja pitkään kukkivaksi köynnöstunneliksi.

Neilikkaruusut ovat kukkineet (ja kasvaneet huimasti korkeutta) koko kesän. Ne pitäisi siirtää talon pohjoispuoleelle "ruusutarhaan", mutta eihän näitä voi vielä leikata alas...

Ensi viikolla käyn pelastamassa naapurista pioneja kaivinkoneelta. Jospa ruusut siirtyisivät sitten samassa yhteydessä.


Rhododendron -parka ei vuodenajoista mitään ymmärrä. Yhden kukan jo teki ja vielä nuppua vääntää. No, suuren tuijan suojassa selvinnee talven yli.

Vielä pari pientä ponnistusta sadonkorjuun ja istutusten tiimoilta, sitten pääsevät sekä puutarha, että puutarhuri, talvilepoon.